Tällä viikolla listassa luki mun kohdalla Ladro, mutta tallille päästyäni se olikin muuttunut Necoksi. Noh, Neco olikin jo mulle tuttu, menin sillä ainakin kesän estekurssilla ja se oli kiva jo silloin. Tämä rautias Torin hevonen on jotenkin hirveän hellyyttävä. Alusta asti meillä menikin oikein hyvin. Varmaan se, että Neco oli päässyt päästelemään höyryjä ulos raikkaassa ilmassa edellisellä estetunnilla, vaikutti myös. Sain siihen jo alkuverkassa niin hyvän energian, että kerrankin tuntui että hevonen liikkuu kaikissa askellajeissa niin kuin pitääkin. Etenkin laukka tuntui hyvältä ja Kirsi antoikin tästä kehuja.
Sitten alettiin tekemään pysähdyksiä kentän keskelle kääntämällä pitkiltä sivuilta. Sehän ei sitten sujunutkaan mitenkään, ei käynnissä eikä ravissa. Jotenkin en vain saanut mitään tuntumaan siihen, miten Necon jalat olivat pysähdyksessä. Kirsin sanoin, meillä olikin monta "näyttelypysähdystä", jossa kaikki jalat näkyivät. Ei hyvä siis :) Loppujen lopuksi edes vähän tajusin miettiä niitä puolia askelia, joilla Neco pysähdykseen tuli, mutta ei sekään ihan kokonaan auttanut. Täytyy harjoitella vaan.
Toinen tehtävä tällä viikolla oli vastalaukkatehtävä. Puoli rataa leikkaa, jonka jälkeen suoristus vastalaukassa ja sitten taas kulman läpi vastalaukkaa lyhyen sivun loppuun, jossa ennen kulmaa raviin. Ei muuten ollut mikään helppo nakki. Sain käyttää kaiken tahdonvoimani, että sain Necon vastalaukan säilymään lyhyen sivun loppuun asti. Aluksi se ei onnistunutkaan, mutta viimeiset kerrat menivät jo melkein putkeen. Tuntui, että Neco joko pudottaa raviin tai sitten vaihtaa laukkaa viimeistään kulman jälkeen.
Tällä tunnilla sain ainakin tehdä kunnolla töitä. Neco on kyllä oikea työmyyrä ja ihana. Syksy alkaa pimetä ja kylmetä, joten tällä viikolla on juuri oikea aika tehdä uusia ratsastusvarustehankintoja areenalla huippuesteratsastuksen ohella!
torstai 17. lokakuuta 2013
8.10. Sid
Vähän on tullut taukoa kirjoittamiseen, mutta nyt ryhdistäydyn ja teen lyhyet selonteot kahdesta edellisestä tunnista. Tällä viikollahan on varsinainen heppaviikko, sillä sunnuntaina pääsee HIHS:hun, jee! Viikko sitten tiistaina sain ratsuksi Sidin. Päivän aihe oli takaosakäännökset. Alkuverkka meni Sidin kanssa hieman vaikeasti, etenkin laukassa oli vaikea saada hevoseen tuntumaa. Sid kulki pää niin matalalla, että asento tuntui jotenkin oudolta, vaikka muuten se olikin tottelevainen.
Sitten ruvettiin tekemään takaosakäännöksiä. Ensin Kirsi testasi, osataanko niitä ollenkaan. Eka kerta ei meillä ollut edes sinnepäin, mutta aika nopeasti alettiin samaan jujun juonesta kiinni. Tässä käännöksessähän takajalat polkevat lähes paikoillaan ja hevonen kääntyy takaosansa ympäri. Puoli tuntia kierrettiinkin sitten keskiympyrää ja kunhan nyt ensin minuuttitolkulla yritettiin saada etäisyyksiä kuntoon (miten se VOI olla joillekin niin vaikeeta??) niin päästiin purkamaan takaosakäännös pienen pieniin osiin. Ne menivät suunnilleen niin, että:
1) Kootaan hevonen reippaasti (mutta ei liian reippaasti, kuten yhden kerran onnistuin tekemään) puolipidättein, jotta sen on mahdollista tehdä takaosakäännös.
2) Asetus käännöksen suuntaan ja johtavalla ohjalla käännetään hevonen (ohjan pitää vain käydä sivulla, ei jäädä sinne, hevonen kääntyy koko sen ajan kun kättä vie sivulle) sisäpohkeen ympärille. Samalla ulkopohje pitää hevosen liikkeessä ja vahtii että se kääntyy eikä valu ulos, joten se ei voi olla liian takana. Ulkopohkeen käyttö oli ehkä itselleni tärkein ohje, ainakin alussa pidin sitä liian takana, jolloin en pystynyt vaikuttamaan tarpeeksi hevoseen.
Vaikka oli kevyehkö tunti, oli todella hyvä, että keskityttiin yhteen asiaan ja käytiin liike kunnolla läpi.
Sitten ruvettiin tekemään takaosakäännöksiä. Ensin Kirsi testasi, osataanko niitä ollenkaan. Eka kerta ei meillä ollut edes sinnepäin, mutta aika nopeasti alettiin samaan jujun juonesta kiinni. Tässä käännöksessähän takajalat polkevat lähes paikoillaan ja hevonen kääntyy takaosansa ympäri. Puoli tuntia kierrettiinkin sitten keskiympyrää ja kunhan nyt ensin minuuttitolkulla yritettiin saada etäisyyksiä kuntoon (miten se VOI olla joillekin niin vaikeeta??) niin päästiin purkamaan takaosakäännös pienen pieniin osiin. Ne menivät suunnilleen niin, että:
1) Kootaan hevonen reippaasti (mutta ei liian reippaasti, kuten yhden kerran onnistuin tekemään) puolipidättein, jotta sen on mahdollista tehdä takaosakäännös.
2) Asetus käännöksen suuntaan ja johtavalla ohjalla käännetään hevonen (ohjan pitää vain käydä sivulla, ei jäädä sinne, hevonen kääntyy koko sen ajan kun kättä vie sivulle) sisäpohkeen ympärille. Samalla ulkopohje pitää hevosen liikkeessä ja vahtii että se kääntyy eikä valu ulos, joten se ei voi olla liian takana. Ulkopohkeen käyttö oli ehkä itselleni tärkein ohje, ainakin alussa pidin sitä liian takana, jolloin en pystynyt vaikuttamaan tarpeeksi hevoseen.
Vaikka oli kevyehkö tunti, oli todella hyvä, että keskityttiin yhteen asiaan ja käytiin liike kunnolla läpi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)