Esteillä toivoa näkyvissä

Viime viikon tunneilla menin Retulla koulutunnin ja Sidillä estetunnin. Tällä viikolla ei ollutkaan kuin estetunti eilen.

Retuhan oli taas niin hieno avotaivutuksissa ja muutenkin. Sellaisen hevosen haluaisin, jos olisi aikaa ja rahaa... Se ei ole mikään automaatti, eli ei se tee, ellet pyydä ja vaan matkustat, mutta sitten kun kauniisti pyytää niin ai että :) Kirsi lähinnä kommentoi, että hyvältä näyttää. Vastalaukkojakin muistaakseni mentiin lävistäjillä avojen lisäksi. Nekin sujui, mutta se ei ollut niin helppoa. Retu kyllä pysyi laukassa, mutta tie piti tehdä taas tosi tarkasti ja Retu vähän kiirehti kulmissa pari kertaa, ennen kuin pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kulmissakin voi pysyä yhtä hienossa tasapainossa. Retu on tallissakin niin hellyyttävä, että ei tekisi mieli jättää sitä sinne ollenkaan vaan kaapata mukaan omaan olohuoneeseen.

Sidin kanssa alkuverkassa yritin herkistää sitä taas kovasti, mutta en varmaan onnistunut kunnossa, sillä hyppäämisen alku oli taas vähän hankalaa. Samat ongelmat, pohje ei ollut esteen edessä tarpeeksi kiinni ja laukka liian löysä. Toisaalta mentiin sitten myös kavaletteja, joissa oli lyhyet välit, eli laukka piti saada juuri oikeanlaiseksi, että väleihin mahtui. Niiden jälkeen keskityttiin kääntämiseen ja tehtiin aika tiukkoja teitä. Petran estetunneilla kyllä tapahtuu koko ajan ja paljon ehditään tehdä. Pari viimeistä kierrosta alkoi jo sujua ihan hyvin, kun keskityin istuntaan ja hyvään rytmiin enkä liikaa häseltänyt itse.

Eilen sain sitten uuden tuttavuuden, Leon, esteille. Leolla en ilmeisesti ole mennyt edes koulua. Tunti alkoi lupaavasti kun edellinen ratsastaja hyppäsi hikisenä alas ja sanoi, ettei koskaan ole ollut yhtä kauheaa ratsastustuntia. Petra tuli meidän luo ja sanoi, että hyvä kun mulla on pitkä raippa. Edellinen ratsastaja sanoi, että Leo pukitti niin paljon, että piti lyhentää jalustimia, että pysyy selässä :D Petra sanoi, että Leo on mennyt helpompia tunteja nyt aika paljon ja ruvennut temppuilemaan. Se kiemurtelee, siihen ei saa tuntumaa ja pukittaa jos sitä ei ratsastajan käskyt miellytä.

No, tästähän minä sitten tuumasin, että nyt loppuu pelleily. Sitten ruvettiin ratsastamaan. Pohkeita, raippaa, hirveästi siirtymisiä ja tempon muutoksia. Taistelua ohjista (Leo veti ohjia koko ajan tai sitten kun sen sain menemään eteenpäin, se nosti pään ylös eikä kuunnellut pidätettä). Pariin kertaan käytiin kentän keskellä tahtojen taistoa ohjista ja suunnasta mm. Taistelut voitin minä, hähää! Kun ruvettiin hyppäämään Leo olikin hyväksynyt kohtalonsa ja mennä liiteli oikein nätisti esteiden yli, hyvää laukkaa ja kuunteli päädyssä pidätettäkin. Pari kertaa meinasi ote vähän herpaantua, mutta Petra komensi meidät ruotuun. Tehtävä oli taas haastava, lopussa hypättiin jo melkeen täyttä rataa, josta tuli suunnilleen kahdeksikon muotoinen. Kolme pystyä lävistäjällä oikeassa laukassa, laukan vaihto, toisella lävistäjällä kolme kavalettia ja sitten vielä ensimmäinen pysty uudelleen.

Kyllä oli voittajafiilis, kun meni niin hyvin loppujen lopuksi ja sain kurittoman pollen kuuntemaan. Opekin kehui. Varmaan olisi omassa asennossa ja muussakin (ulkokäsi alas, ulkoavut, laukan vaihto esteen päällä) vielä paljon tehtävää, mutta sentään päästiin jo esteiden yli siten kun olin ajatellut ja mentiin omilla ehdoillani, ei hevosen. Hurraa! Toivoa näkyvissä.

Taipuu, taipuu...

Viime tunnin menin Daisyllä. Daisy on säpäkkä ja mukava pikkutamma. Alkuverkat meni hyvin, koitin jumppailla Daisyä, koska heppa on tosi jäykkä toiseen suuntaan. Tunnilla teimme avotaivutuksia, voltteja lyhyillä sivuilla ulos päin ja kolmikaarista kiemurauraa. Lopuksi laukkasimme ympyrällä ja siinä ideana oli hakea samaa fiilistä kuin avotaivutuksissa. Daisy meni aika lujaa, mutta kuunteli kyllä.

Yhteenvetona voi sanoa, että tunti meni hyvin. Daisy ei paljoa taipunut, mutta opettajamme sanoikin, että silloin kun Daisyn taipumattomuudesta ei tee ongelmaa ja ratsastaa rauhallisesti ja pienillä avuilla, se alkaa toimimaan loppupeleissä aika hyvin. Tästä sain kiitosta. Ihan hyvä tunti kaiken kaikkiaan siis.