Taas kaksi ratsastustuntia takana. Viime viikolla, kun tehtiin taivutuksia ja erityisesti avotaivutusta kaikissa askellajeissa, menin uudelleen Telmalla. Alusta asti meni hyvin, laukkakin oli helpompaa kuin ekalla kerralla. Telman ilmiömäinen yrittäminen nousi uudelle tasolle kun päästiin varsinaiseen tehtävään, eli avoa toinen pitkä sivu ja nelikaarinen kiemuraura toisella pitkällä sivulla. Oltiin muuten viime viikolla ekaa kertaa maneesissa yhtä aikaa toisen ryhmän kanssa. Ulkona on ikävän pimeää, märkää ja kylmää nyt... Ensin katsoin, että eihän tästä mitään tule, maneesi oli jaettu pituussuunnassa poikki ja puolikas tuntui hirveän kapealta. Mutta tehtävät olivat fiksuja, joten sujuihan se kuitenkin.
Telma oli tosiaan aivan super-ihana! Se meni niin hyvin ja jaksoi tosi pitkään. En oo varmaan koskaan aiemmin onnistunut tekemään avoa laukassa noin hyvin hevonen koottuna. Kirsi kehui meitä molempia koko tunnin niin että oltiin ihan otettuja tunnin jälkeen. Telma oli kyllä ehkä vähän enemmän innoissaan karsinassa odottavasta ruuasta kuin kehuista, mulla tais olla toisin päin :)
Tänään sitten sain jälleen uuden tuttavuuden, Netan. Tallin sivuilla Cornettasta sanotaan: "Vauhdikas ja kuuma hevonen, joka vielä kaudella 2011
hyppäsi kansallisia Suomessa. Kiltin luonteensa ja herkän
ratsastettavuutensa ansiosta noussut taitavien ratsastajien
suosioon." Ja vauhtia tosiaankin riitti! Alussa Netta tuntui jopa vähän hitaalta pohkeelle, mutta kun päästiin laukkaamaan niin hevonen lähti yhtäkkiä kuin tykin suusta eteenpäin. Käynti oli ehkä kuitenkin vaikein askellaji meille tänään. Netta ei oikein ymmärtänyt, että käynti ei ole nelitahtinen pikakelaus ja että sitä pitäisi kyetä menemään myös edes vähän aikaa ihan suoraan. Laukkaa yritin hallita eri tavoin, mutta mikään ei oikein onnistunut. Kyllähän se jotenkin pysyi käsissä, mutta ei sitä nyt hyvällä tahdollakaan voinut hallituksi kutsua. Kirsin ohje oli se, mikä kyllä on mulle ihan selvää: käden pitäisi olla pehmeä ja mitä enemmän ohjista vetää, sitä enemmän hevonen kuumenee. Ei vaan ole ihan helppoa päästää ohjasta, kun hevonen ampaisee eteenpäin. Netalla olisikin kiva mennä joku toinenkin kerta ja yrittää uudelleen. Toisaalta mulla on aina ollut aika vaikeaa saada vauhtihirmuja rauhottumaan... Tehtävät oli sinänsä tänään melko helppoja.
On kyllä ollut taas pari niin kivaa tuntia, että tekisi heti taas mieli uudelleen hevosen selkään. Täytyy miettiä, oisko sitä varaa ja aikaa ottaa toinen tunti keväällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti