Vk 11

Tiistaina sain Daisyn Kirsin tasaiselle tunnille. Enpäs ole ihan varma, oonko itse asiassa mennyt sillä ennen ollenkaan. Ei ainakaan blogista löytynyt. Nyt sille oli vielä laitettu hackamore-kuolain, jolla oli mielenkiintoista ratsastaa. Mentiin oikeastaan koko tunti avotaivutusta kaikissa askellajeissa. Kirsi sanoi, että pitää olla kevyt tuntuma, ja yhdellä ohjalla ei voi oikeastaan tehdä mitään vaan voi vain pidättää ja tehdä peräänanto kahdella ohjalla yhtä aikaa ja kääntää jaloilla. Sehän piti paikkaansa. Kevyt tuntuma oli alusta saakka vaikea saada, sillä Daisy painoi todella paljon kädelle ja veti päätä alas. En osannut saada sillä kevyttä tuntumaa oikein millään.

Vauhtiakin riitti, mutta kun ruvettiin avoa tekemään Daisy vähän rauhoittui ja vähitellen alkoi sujumaan. Jalat huusi hoosiannaa, sillä aika paljon piti jalalla työskennellä, ennen kuin neidin sai taipumaan avoon kunnolla ilman ohjaa. Keskityin siihen, että käsi pysyisi rentona, kuten Kirsi opetti ja ravissa avo menikin tosi kivasti. Laukassa olikin sitten vaikeampaa, kun Daisyllä riitti virtaa eikä pidätteet meinanneet mennä läpi. Muutenkin kun sen laukka on musta vähän epätasaista ja se menee pää tosi alhaalla, oli hirveän vaikea saada tasapainoinen tuntuma. Siihen kun sitten muutaman kierroksen ajan pyrki niin pari kertaa meni avo laukassakin ihan jees. Että sellaista tänään. Heti piti mennä lukemaan vähän enemmän myös hackamoresta ja sillä ratsastamisesta.

Keskiviikkona oli vuorossa estetunti. Sain Bassen, joka onkin mulle ihan uusi tuttavuus. Kyselin toimintaohjeita ja Petra sanoi, että Basse voi helposti jäädä vähän löysäksi ja pitkäksi. Tein sitten paljon siirtymisiä ja Basse tuntui helpolta ja kivalta ratsastaa. Sillä oli sellaista mukavaa eteenpäin pyrkimystä. Ruvettiin hyppäämään ensin pystyä lävistäjällä ja siitä sitten jatkettiin toiselle lävistäjälle, jossa oli kolme estettä, joiden väleissä oli 5 askelta ja kaarevat tiet. Sen jälkeen piti vielä hypätä eka pysty uudelleen. Basse meni aluksi hyvin, mutta kun hypättiin koko tehtävä ekan kerran alusta loppuun, se jäi vähän löysäksi ja tuli yksi hyvin erikoinen hyppy vikalle pystylle, joka sitten muutettiin vielä okseriksikin. Mutta kun taas vähän tsemppasin tokalle kierrokselle, niin meni jo paremmin. Summa summarum, oli taas hyvä tunti, tykkäsin Bassesta ja hypättiin paljon. 

Vk 9 ja 10

Kolme hyvää tuntia raportoimatta. Kevätaurinkokin alkaa paistaa ja näin tallin aivan uudessa valossa viime lauantain rästillä.

Pari viikkoa sitten menin tasaisen tunnin Delmalla. Se on tullut lomilta takaisin, ihanaa J Se on kyllä niin sympaattinen, kiltti ja yritteliäs. Tehtiin lyhennyksiä. Muuton takia tunnin kulku on ehtinyt autuaasti unohtua, mutta hyvin meni ainakin Kirsin mielestä. Itse olin vähän kriittisempi. Luulen, että tehtävä oli Delmalle vähän liian pitkä, sillä se protestoi tunnin loppupuolella ennen kuin vaihdettiin tehtävää. Lyhennykset teki hyvin, mutta kiirehti vähän ja jäi ennakoimaan laukkaa lyhennysten jälkeen. Delmaa saa kyllä ratsastaa ihan reippaasti, ei voi jäädä matkustamaan, mutta se palkitsee työstä.

Viime viikolla oli sitten kaksi estetuntia. Ensimmäinen oli Petran normitunti Necolla. Hypättiin kahta pystyä, joissa oli n. 8 askeleen väli. Yritin saada Necoon vauhtia jo verkassa, mutta silti laukka meinasi hyytyä ennen ekaa estettä ja esteiden välissä niin että meillä oli tekemistä tuossa 8 askeleessa. Sitten jatkettiin kuuden esteen rataa, jossa oli lopussa jännittävän näköinen punainen muuri-okseri. Jännitin varmaan itse enemmän kuin Neco, se meni ihan hyvin. Vielä olisi voinut saada Necon nopeammin reagoimaan pohkeeseen, mutta aika hyvin meni.

Sitten olin toissapäivänä eli lauantaina aamulla Kirsin estetunnilla rästillä.  Sain Retun, jonka kanssa esteillä ei viimeksi mennyt ihan putkeen. Nyt kuitenkin yritin ratsastaa jalalla enemmän, jotta saisin jotain tuntumaa ja esteillä yritin pitää pohkeen kiinni viimeiseen askeleeseen asti. Ja johan alkoi toimia. Koko tunnin riitti pientä viilattavaa, mutta silti oli voittajafiilis ekan esteen ylityksestä lähtien!

Hypättiin rataa, jossa oli ensin kavaletti ja pysty, välissä kaksi askelta, vinosti lävistäjällä. Tässä kohtaa meni pari kertaa, ennen kuin sain Retun kaulan suoraksi. Kirsin mukaan jotenkin käärin ohjia liian lyhyeksi ja vielä eri pituiseksi. Kun se onnistui, edelleen pidätin seuraavassa mutkassa, jonka jälkeen toisella lävistäjällä piti hypätä pysty. Se taas johti siihen, etten päässyt viimeiselle muuriesteelle viidellä askeleella. Loppujen lopuksi sekin onnistui, ja Kirsi totesi, että pitää vaan uskaltaa tehdä muutoksia, niin sitten homma sujuu. Esteet olivat jo varmaan lähes 80 senttisiä, sillä hypyt tuntuivat tosi isoilta. Viimeistä oudon näköistä muuria Retu selvästi epäröi enemmän kuin muita, siitä johtui varmaan myös se, että suoraa tietä oli vaikeampi saada. Olin kuitenkin tosi iloinen, että sain sen kuitenkin hyppäämään kaikki esteet eikä viime kerrasta tuttua hidastelua esteen edessä enää näkynyt. Hurraa!

Suunnilleen tällaista tehtävää hypättiin: