Ti 3.6, Kirsin koulu: Sain Laikan ja olin iloinen - ainakin hevonen liikkuu eteenpäin vaihteeksi ihan itse. Verkka sujui mielestäni ihan kivasti, mutta sitten ruvettiin tekemään siirtymisiä toisella pitkällä sivulla ja toisella piti mennä suoraan, mutta asettaa sisään päin. Ei ollut helppoa ei. Laika heitteli takapäätään vasemmalta oikealle ja oli ihan kiemuralla. Mä en osannut ratsastaa sitä tarpeeksi kevyellä kädellä, oli Kirsin analyysi. Joka varmaan oli ihan oikea. Laika tarvitsisi enemmän jalkaa ja todella rennon käden, jotta sen saisi hyvin tuntumalle. Ei onnistunut. Toinen tehtävä oli vastalaukkaharjoitus, lävistäjä ja kulman yli vastalaukkaa ja lyhyen sivun lopussa suoralla hevosella raviin. Ainakin kolme kertaa ratsastin Kirsin mielestä epätarkasti ja siirtyminen tuli liian aikaisin. Oli täysi työ myös pitää Laika vastalaukassa, koko ajan tuntui, että nyt se vaihtaa. Mutta lopuksi onnistuttiin Laikan kanssa suorittamaan tehtävä Kirsinkin hyväksymällä tavalla.
Ke 4.6, Petran este: Heti rupesi jännittämään, kun näin, että nyt on uusi tuttavuus tiedossa, Chyla. Kun pääsin tallille, mulle vakuutettiin, että Chyla on tosi hieno, erityisesti esteillä. Liikkuu eteenpäin, mutta ei riehu. Hyvillä mielin siis hyppäsin selkään, vaikka polle näytti nukahtavan pystyyn ennen tuntia. Verkassa homma lähti menemään alusta asti ns. reisille, kun Chyla päätti, ettei jaksa tänään tehdä mitään. Minä siihen vastasin läpsimällä sitä Petran käskystä raipalla takapuoleen ja potkimalla kylkiin, kummallaan ei ollut kuitenkaan merkittävää vaikutusta. Kun sitten ruvettiin hyppäämään niin oli selvää, että eihän se nyt yli tule menemään tuolla tarmolla mistään. Pari laiskan pulskeaa hyppyä taidettiin saada aikaiseksi Petran karjuessa raippaa ja etenemistä, kunnes Chyla kyllästyi ja veti hanat kiinni jonkun pystyn edessä. Siitä ope sitten kyllästyi mun touhuihin, marssi meidän viereen esteen eteen ja antoi raipan puhua. Samalla kerrottiin koko ryhmälle, että turha pieni läpsiminen raipalla takapuoleen on aivan turhaa, raippaa pitää käyttää heti kun hevonen ei ensimmäisen kerran kuuntele pohjetta, kunnolla ja ihan pohkeen taakse. Jos olisin katsonut tuntia sivusta, olisin pitänyt hommaa varsin koomisena, mutta kun satuin itse olemaan pomoksi ryhtyneen pollen selässä opettajan läksytettävänä koko ryhmän edessä, ei hymy tosiaan ollut herkässä. Episodin jälkeen Chyla edes hieman heräsi, mutta helpoksi homma ei muuttunut missään vaiheessa. Melko epätoivoinen fiilis oli taas tämän tunnin jälkeen...
La 7.6, Mervin este, rästi: Hyppäsin tänään vanhan tuttuni Retun selkään. Viimeksi kun Retulla hyppäsin, minä hyppäsin, Retu ei. Lopputuloshan oli mikä oli. Samat vaikeudet siis jatkuivat. Nyt päätin pysyä selässä ja sovelsin Petran oppeja keskiviikolta verkassa. Yritin tehdä paljon tempon muutoksia ja heti kun Retu ei jalkaa kuunnellut, tuli raippaa, tällä kertaa yritin osua siihen pohkeen taakse. Saimmekin hyvän rytmin päälle heti verkassa. Mervi oli rakentanut kohtuullisen helpon radan, mutta esteissä oli jännää sateenkaarta, porttia ja lankkua, joiden arvelin koituvan meidän kohtaloksi. Retu kun on tavannut jänistää kaikkea muuta kuin normi-pystyä. Mutta, kaikki alkoi sujumaan hyvin, vaikka Retu selvästi hieman epäröi, sain sen lähestymään esteitä hyvässä laukassa, maltoin kerrankin odottaa hyppyä ja ratsastaa viimeiseen askeleeseen asti. Käsi olisi pitänyt pitää vähän enemmän edessä ja pari kertaa piti ottaa uusiksi okseria, kun en antanut tarpeeksi Retulle tilaa hypätä. Kun hypättiin lopuksi koko rata niin ensimmäinen tehtävä oli kavaletti, 2 askelta ja pysty, jonka alla oli iso punavalkoinen lankku. Siitä sitten ei mentykään yli vaan ohi kaksi kertaa ennen kuin päästiin yhteisymmärrykseen. Loppurata meni hyvin. Olin iloinen ja ylpeä Retusta ja itsestäni. Retu on ihana, mutta ei todellakaan mikään automaatti, heti jos herpaantuu, voi hypätä esteiden yli ihan yksinään.
Tässä rata suunnilleen:
