Hiljaisuus heppapäiväkirjoissa on ollut pitkä, mutta nyt
ajattelin sen verran ryhdistäytyä, että saan listattua edes hepat, kellä olen
mennyt viime aikoina. Hiljaisuus johtui osaksi kiireistä ja osaksi muutaman
viikon pakotetusta ratsastustauosta huhtikuussa.
Ensin tulin Retun selästä normaalilla Petran estetunnilla
alas, kun Retu taas päätti pysähtyä esteen eteen. Mun tasapaino petti ja tulin
kuperkeikalla kaulan yli esteen eteen. Mitään ei sattunut, mitä nyt vähän
ihmettelin, että mitä tapahtui.
No sitten olin rästillä huhtikuisena sunnuntaina ja menin
Daisyllä, jolla oli haccamoret käytössä edelleen. Se painoi alusta asti todella
paljon kädelle, en millään saanut sitä kevenemään. Opettajana oli mulla ekaa
kertaa Anu, josta en ollut kuullut hirveän hyvää palautetta. Kaikki meni hyvin
kunnes verkan lopussa kuului selvä ’naps’, kun Daisyn suitset menivät poikki ja
jäivät roikkumaan Daisyn päälle kevyesti. Ohjat heiluivat valtoimenaan
molemmilla sivuilla. Daisy sai saman tien kohtauksen ja lähti kiitolaukkaan.
Tällä kertaa mulla oli vähän paremmin tasapaino hallussa kun en heti pudonnut
kyydistä vaan jatkoin Daisyn kyydissä kiitolaukkaa. Daisy viiletti ympäri
kenttää täysiä ja teki äkkikäännöksiä, kun piti väistää kavereita. Mä roikuin
henkeni edestä Daisyn harjassa ja ehdin miettiä moneen kertaan, että miten
täältä pääsisi alas ja että hyvin tämä ei pääty. Anu yritti ohjeistaa ja
rauhoittaa mua, mutta hidastamaan se ei Daisya saanut, eihän se eteenkään
voinut mennä. Sain sitten käännytteä hepan hieman kentän keskellä olevaa
estettä päin ja vähän aikaa jo luulin, että se hidastaa. Sitten se ottikin
uuden spurtin ja jonka seurauksena maistoin hiekkaa.
Eipä ole ennen hevosen selässä pelottanut, mutta nyt
pelotti, koska rodeo show kesti niin kauan. Olin aika paniikissa, mutta muuten kunnossa ja pääsin sitten
selkäänkin takaisin, kun Daisylle tuotiin uudet suitset. Aika nopeasti
kuitenkin huomasin, että kylkeen ja sormeen sattui, enkä pystynyt ravaamaan.
Käyskentelin lopputunnin Daisyn kanssa ja menin illalla päivystykseen.
Kylkiluuhun tuli pienen pieni hiusmurtuma, joka vieläkin
muistuttaa itsestään, samoin yksi sormi otti hittiä ja on outo edelleen.
Todella ärsyttävä tapaus.
Onneksi olen pysynyt selässä tuon episodin jälkeen jo aika
monta tuntia, nyt olen pitänyt turvaliiviä joka tunnilla. Tuollakin
koulutunnilla turvaliivin käyttö olisi varmaan sen mun kylkiluun pelastanut.
Tässä viime tuntien ratsut alkaen viimeisestä.
28.5. Ripa, este
25.5. Jere, rästi, koulu
21.5. Leo, este
20.5. Laika, koulu
17.5. Neco, rästi, este
14.5. Basse, este
13.5. Mimmi, koulu
7.5. Laika, este
tauko
Daisy
Retu
Näin niin kuin pääasiallisestihan nuo tunnit tässä toukokuussa eivät ole menneet hirveän hyvin. Esteratsastus tuntuu edelleen olevan mulle outo laji ja jännitän selvästi pidemmällä radalla liikaa, jotta voisin keskittyä kunnolla olennaiseen, eli ratsastamiseen joka esteen välissä.
Hepatkin on olleet mulle vähän vaikeita. Jereä, Leoa, Necoa ja Ripaa oli kaikkia hirveän vaikea saada etenemään minnekään. Mimmi ja Laika taas ovat sellaisia tykkejä, että niitä on vaikea saada rauhoittumaan. Eli tästä voimme päätellä, että mun taidot eivät ole kummoiset, kun tarvitsen juuri sopivan automaatti-hevosen, että tunti menisi kohtalaisesti...
Mutta ei pidä vaipua epätoivoon. Vaikka kausi lähenee loppuaan, vielä on tunteja jäljellä ja syksyn tunnit on jo varattu. Uskon, että pikkuhiljaa jännityskin esteillä vähenee, kun saan lisää itseluottamusta ja onnistumisia. Eteenpäin vaan on mentävä pienin askelin. Tapaturmat voisivat kyllä jäädä vähemmälle, näillä murtumilla ei itseluottamus ainakaan parane...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti