Välittömästi klo 16, kun hevoslistat tuli Faceen, ja näin, että mulla on Sid, alkoi jännittämään. Viimeksihän päädyin Sidillä päin tolppaa juuri ennen kesätaukoa. Mulla oli kokeilussa taas uusi turvaliivi ja Sid tuntui alusta asti jälleen tosi etupainoiselta etenkin laukassa. Ravissa verkka menikin vielä ihan ok, mutta laukka oli vaikeaa. Mervi kommentoi, että jos hevonen nyt vetäisi jarrut pohjaan, mahtaisinko pysyä selässä... En jotenkin itse edes tajunnut, miten nojasin liikaa eteenpäin. Laukassa otetut pari kavalettia meni ihan jees ja jännitys vähän väheni.
Ensimmäisenä tehtävänä meidän piti tehdä koko rata leikkaa, ja jatkaa koko kierros vastalaukassa sen jälkeen. Siitähän ei sitten tullut yhtään mitään. Mervi oli sitä mieltä, että vika oli täysin mussa ja siinä, että heilahdin juuri väärällä hetkellä väärään suuntaan. Vaikka kuinka yritin, Sid vaihtoi laukan aina kaarteessa, ei väliä kuinka loivaa kaarretta yritin tai kuinka paljon keskityin tasaiseen istuntaan. Ihan tuli sellainen fiilis taas, että ei tässä olla otettu kuin takapakkia istunnan ja hevoseen vaikuttamisen kanssa...
Onneksi itse hyppytehtävä meni vähän paremmin. Hypättiin neljän esteen sarjaa toisella pitkällä sivulla, mutta ei kuitenkaan seinässä. Ensimmäinen ajatus mulla olikin, että tällä kertaa pidän ohjat kädessä ja pohkeet kiinni hevosessa, jotta se ei mene ohi. Silti Mervin piti ohjeistaa mua ulkoapujen käytössä. Uskomatonta, että vaikka päässäni ajattelen tätä, toteutus ontuu! Jotenkin se järki häviää päästä sillä hetkellä kun lähtee kohti esteitä... Jatkan sen harjoittelua, että järki säilyisi päässä myös radalla. Lisäksi mulla oli hieman vaikeuksia ymmärtää, että vaikka saan hyvän laukan tehtyä ennen kuin lähden tehtävälle, en voi tulla neljän esteen sarjalle kovin pitkää laukkaa enkä kovin kovaa, muuten emme mahdu esteille. Onneksi Sid korjasi nämä virheet aika hyvin itsekin ja mäkin ehkä parin kerran jälkeen opin ottamaan vähän takaisin.
Lopussa yksi esteistä oli jo melkein 90 senttinen, ja silti pysyin kyydissä. Ei siinä ollut mitään ihmeempää, kun oli monta estettä peräkkäin niin ei tarvinnut kuin pysyä itse asennossa, pitää ohjat kädessä ja myödätä vähän. Kauheen korkealta se vaikutti, kun tunnin jälkeen seisoin sen vieressä. Loppujen lopuksi siis ihan hyvä tunti, mutta silti paaaaljon jäi parantamisen varaa. En oikein tohon Sidiin oo päässy sisälle. Etenkin sen laukkaan en pääse kunnolla mukaan ja tuntuu, että mennään vähän vastavirtaan sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti