Viime viikon estetunnin jälkeen oli voittajafiilis. Viimeinen kierros esteillä muistutti jo hieman esteratsastusta eikä sirkuksen pelletemppuja, kuten kolme ensimmäistä tuntia. Menin Condorilla, johon yritin saada ryhtiä kaikin voimin koko alkuverkan ajan. Se onnistuikin kohtalaisesti. Silti kävi vähän samalla tavalla esteillä, kun Retun kanssa. Kun lähestyttiin estettä, kadotin kunnon tuntuman ja hevonen hidasti juuri ennen estettä. Nyt olin kuitenkin päättäväisempi ja osasin ajatella asiaa enemmän, ja lopputunnista aloin jo vähän saada tuntumaa.
En tajua, mitä teen väärin. Petra sanoi, että mun pohje irtoaa juuri ennen estettä vähän ja alan puristamaan polvella. En itse huomaa tätä, mutta se pitänee paikkaansa. Pitää keskittyä tähän ensi kerralla vielä tarkemmin. Joka tapauksessa toivon kipinä heräsi!
Tänään sain Marcon, jonka kanssa Katalla oli hyvä tunti pari viikkoa sitten. Mulla ja Marcolla taas ei jotenkin synkannut. Se on varmaan vähän liian herkkä mulle, nyt kun näin jälkeen päin ajattelee. Heti kun löysäsin tarpeeksi ohjista, niin pääsin sen selkäänkin, kun ensin roikuin ohjissa ja hevonen peruutti pois alta. Ensimmäinen asia mitä huomasin oli se, että Marco oli todella jäykkä vasemmalle. Korvanlehtikään ei aluksi sinne päin kääntynyt, mutta tilanne parani kovalla työllä hieman. Sillä oli myös niin iso askel, että pompin kuin hiekkasäkki. Avotaivutus tehtävä kävi Marcon hermoille kun se oli niin pitkä. Puolikkaan pitkän sivun se jaksoi tsempata (aina juuri Kirsin kohdalla :D), mutta kaksi kokonaista pitkää sivua ja monta kierrosta oli sille liikaa.
Siitä olen tyytyväinen, etten heittänyt hanskoja kenttään, sillä kova työ tuotti tulosta loppuvaiheessa, vaikkakaan ei niin paljon kuin olisin toivonut. Kirsi oli kuitenkin eri mieltä ja totesi, että mulla taisi olla miellyttävää. Sanoin ettei ollut. Helpolta kuulemma oli näyttänyt. Sehän lämmittää tietysti mieltä, kun viimeisillä voimillani hoidin hevosen yöpuulle. :)
Huomenna on iltakokous ja taukoa esteistä. Olen melkein hieman helpottunut. Kerran viikossa sellainen määrä adrenaliinia alkoi käydä kunnon päälle. Ensi viikolla jaksaa taas kaksi tuntia.
tiistai 28. tammikuuta 2014
torstai 16. tammikuuta 2014
Lentävää menoa
Tällä viikolla oli vuorossa taas kaksi tuntia ratsastusta. Ulkona kun oli kunnolla pakkasta aloin jälleen miettiä, että ehkä tästä nyt vaan mukisematta maksaa itsensä kipeäksi. Maneesin lämpölamppujen alla tuli hyvin vaatteilla varustautuneena melkeen kuuma! Olihan siellä silti pakkasta, mutta yllätyin lamppujen tehosta. Lisäksi tulee hyvä mieli, kun heppoja kohdellaan niin hyvin. Jokaisella on oma nimellä varustettu kevyt toppaloimi, jota pidettiin hyppytunnillakin koko tunnin. Se ei menoa haitannut, mutta oli mulle ihan uutta.
Kirsin tunnilla mulla oli Netta. Oon näköjään Netallakin mennyt kerran aiemmin, en muistanut sitä taas ollenkaan. Nyt meni kyllä paremmin kuin viimeksi. Käynnissä ja ravissa pohkeenväistöt menivät tosi hyvin ja Netta pysyi oikein hyvin suorana. Ei hätäillyt yhtään. Kirsi taas pääsi kehumaan.
Netta tosiaan oli herkkä ja miellyttävä ratsastaa, mutta pysyi myös hyvin tuntumalla. Sitten kun lähdettiin laukkaharjoitusta tekemään niin Netta kuumeni kunnolla. Tuntui että se hyppää pystyyn kun se aina pitkän sivun alussa ampaisi liikkeelle. Hyvin se pysyi kuitenkin käsissä ja hidasti pitkän sivun toisessa päässä murto-osa sekunnin myöhemmin kiltisti kauniiseen käyntiin. Sen laukka oli jotenkin oudon pompottava, en oikein saanut siihen fiilistä koko tunnin aikana enkä mielestäni pystynyt istumaan siinä tarpeeksi rennosti. Hyvin meni kumminkin. Mietin, että hypätä en kyllä Netan kanssa vielä uskaltaisi, vauhtia oli niin paljon. Saa nähdä milloin se päivä tulee eteen...
Estetunti olikin sitten taas aivan eri juttu. En tajua, miten musta on nyt nää pari ekaa estetuntia tuntunut siltä, että kyseessä on kouluratsastukseen verrattuna aivan eri laji. Eihän se nyt niin erilaista ole ja samat perusasiat pätevät. Muutenkin olen liian kovat odotukset ladannut näihin tunteihin ja sen kyllä huomaa. Eiliselle tunnilla sain Retun, johon rakastuin aivan täysin viime vuoden koulutunnilla. Se oli viime viikolla meidän estetunnillakin ja hyppäsi ihan sujuvasti. Nyt olin kuitenkin minä selässä. Meillä oli periaatteessa helppo tehtävä, 5 esteen sarja. Petran mukaan riittää, kun saa ensimmäiselle esteelle askeleet osumaan oikein. Sitten vaan matkustaa hiljaa paikallaan sarjan läpi. Ei se nyt sitten ihan niin meillä mennyt.
Jo kahdella ensimmäisellä harjoitusesteellä Retu meni kerran ohi toisesta, ja sitten kun ruvettiin hyppäämään koko sarjaa, Retu käytännössä pysähtyi heti ensimmäisen esteen eteen, mutta hyppäsi sitten kuitenkin yli. Petran mukaan mulla ei ollut kunnon tuntumaa ja pohkeet eivät olleet kunnolla kiinni. Sain tuntuman kovalla työllä laukassa ennen sarjaa, mutta heti kun käännyttiin sille Retu hidasti kuin hidastetussa filmissä kohti ekaa estettä ja sain käyttää kaiken tahdonvoimani, että sain sen hyppäämään kaikki 5 estettä. Ylävartalo olisi pitänyt olla vahvempi ja pitäisi istua pystymmässä. Jotenkin taas ennakoin ehkä liikaa ja olin liikaa esteen edessä ennen hevosta.
Melko hasardilta touhu taisi näyttää koko tunnin, mutta etenkin siinä vaiheessa kun viimeinen este oli okseri. Se oli hirveän iso ja kypärä oli melkeen silmillä kun pari kertaa nousin Retu-paran kaulalta. Ehkä mä vielä jossain vaiheessa saan jotain tuntumaa tähän esteratsastukseen. Toivottavasti ennen kuin murran lisää luita...
Kirsin tunnilla mulla oli Netta. Oon näköjään Netallakin mennyt kerran aiemmin, en muistanut sitä taas ollenkaan. Nyt meni kyllä paremmin kuin viimeksi. Käynnissä ja ravissa pohkeenväistöt menivät tosi hyvin ja Netta pysyi oikein hyvin suorana. Ei hätäillyt yhtään. Kirsi taas pääsi kehumaan.
Netta tosiaan oli herkkä ja miellyttävä ratsastaa, mutta pysyi myös hyvin tuntumalla. Sitten kun lähdettiin laukkaharjoitusta tekemään niin Netta kuumeni kunnolla. Tuntui että se hyppää pystyyn kun se aina pitkän sivun alussa ampaisi liikkeelle. Hyvin se pysyi kuitenkin käsissä ja hidasti pitkän sivun toisessa päässä murto-osa sekunnin myöhemmin kiltisti kauniiseen käyntiin. Sen laukka oli jotenkin oudon pompottava, en oikein saanut siihen fiilistä koko tunnin aikana enkä mielestäni pystynyt istumaan siinä tarpeeksi rennosti. Hyvin meni kumminkin. Mietin, että hypätä en kyllä Netan kanssa vielä uskaltaisi, vauhtia oli niin paljon. Saa nähdä milloin se päivä tulee eteen...
Estetunti olikin sitten taas aivan eri juttu. En tajua, miten musta on nyt nää pari ekaa estetuntia tuntunut siltä, että kyseessä on kouluratsastukseen verrattuna aivan eri laji. Eihän se nyt niin erilaista ole ja samat perusasiat pätevät. Muutenkin olen liian kovat odotukset ladannut näihin tunteihin ja sen kyllä huomaa. Eiliselle tunnilla sain Retun, johon rakastuin aivan täysin viime vuoden koulutunnilla. Se oli viime viikolla meidän estetunnillakin ja hyppäsi ihan sujuvasti. Nyt olin kuitenkin minä selässä. Meillä oli periaatteessa helppo tehtävä, 5 esteen sarja. Petran mukaan riittää, kun saa ensimmäiselle esteelle askeleet osumaan oikein. Sitten vaan matkustaa hiljaa paikallaan sarjan läpi. Ei se nyt sitten ihan niin meillä mennyt.
Jo kahdella ensimmäisellä harjoitusesteellä Retu meni kerran ohi toisesta, ja sitten kun ruvettiin hyppäämään koko sarjaa, Retu käytännössä pysähtyi heti ensimmäisen esteen eteen, mutta hyppäsi sitten kuitenkin yli. Petran mukaan mulla ei ollut kunnon tuntumaa ja pohkeet eivät olleet kunnolla kiinni. Sain tuntuman kovalla työllä laukassa ennen sarjaa, mutta heti kun käännyttiin sille Retu hidasti kuin hidastetussa filmissä kohti ekaa estettä ja sain käyttää kaiken tahdonvoimani, että sain sen hyppäämään kaikki 5 estettä. Ylävartalo olisi pitänyt olla vahvempi ja pitäisi istua pystymmässä. Jotenkin taas ennakoin ehkä liikaa ja olin liikaa esteen edessä ennen hevosta.
Melko hasardilta touhu taisi näyttää koko tunnin, mutta etenkin siinä vaiheessa kun viimeinen este oli okseri. Se oli hirveän iso ja kypärä oli melkeen silmillä kun pari kertaa nousin Retu-paran kaulalta. Ehkä mä vielä jossain vaiheessa saan jotain tuntumaa tähän esteratsastukseen. Toivottavasti ennen kuin murran lisää luita...
tiistai 14. tammikuuta 2014
Taksilla tallille
Tänään olin tosiaan työmatkalla päivän, joten kun hevosjako tuli nettiin ja huomasin, että minun tuleva ratsuni ei ole edellisellä tunnilla, ei auttanut muuta kuin pakkautua junan vessaan, vetää ratsastuskamat päälle ja hypätä asemalta taksiin. :D
Ehdin ihan hyvin perille ja menin etsimään uutta hevostuttavuutta - Marcoa. Marcosta ei ollut tallin sivuilla muuta tietoa kuin syntymäaika ja suku. Boxista löytyi seurallinen ruunikko. Marco vaikutti todella kiltiltä laittaessa, mutta yhdessä kohtaan sille tuli vetopaniikki ja se kiskoi itsensä irti. Eipä siinä mitään, heppa jäi kiltisti seisomaanboxiin riimunnaru seinästä irronneena. En viitsinyt poikaa enää kiinni pistää, joten piti vähän vahtia, ettei se lähtenyt boxista ulos laitettaessa. Kaikki meni kuitenkin hyvin.
Marco selvästi innostui, kun näki muita hevosia maneesissa. On muuten ihanaa, kun maneesissa on lämpölamput! Ulkona oli kuitenkin n. 15 astetta pakkasta. No, jokatapauksessa alkuverkat tehtiin ihan normaalisti. Marco vaikutti menevältä ja suht herkältä kaverilta. Tein paljon taivutuksia ja siirtymisiä ja aloin vähän saada tuntumaa. Kirsi pyysi minua ravaamaan tahdikkaammin. Olen huomannut, että menen liian hidasta ravia alkuverkassa useasti. Pitää kiinnittää jatkossa siihenkin enemmän huomiota. Marcolla oli aika ponnekas ravi. Laukassa ei sitten vauhdista ollut pulaa :D
Tehtävänä teimme pohkeenväistöä pitkille sivuille ja huomiota piti erityisesti kiinnittää hevosen suoruuteen. Varsinkin vasemmalle väistättäessä minulla oli aluksi vaikeuksia löytää ohjien ja pohkeen oikea tasapaino; joko mentiin lapa edellä tai sitten lähes pysähdyttiin, koska pidätin liikaa... Parin kierroksen jälkeen alkoi onneksi sujumaan ja Marco toimi todella pienin avuin ja alkoi myös hakeutumaan eteen alas.
Pohkeenväistöjen jälkeen teimme laukannostoja pitkille sivuille. Tässäkin tehtävässä oli ideana pitää hevonen koko ajan suorassa, niin käyntinostoissa kuin käyntiin siirtymisissä. Marcon ja minun laukannostot oli aika vauhdikkaita ja käyntiin siirtyminen ei tainnut kertaakaan sujua suoraan laukasta vaan aina tuli ravia väliin. Marco nosti myös monta kertaa väärän laukan ja huomasin hepan olevan tosi herkkä istunnalle. Kun oli itse vähänkään vinossa, niin tuli väärä laukka. Luultavasti siirtymisetkin olisi sujuneet paremmin, jos olisi itse osannut istua syvälle satulaan ja rauhoittaa menoa.
Lopuksi Marco vaikutti rennolta ja tyytyväiseltä. Hyvä tunti siis taas kaiken kaikkiaan :)
Ehdin ihan hyvin perille ja menin etsimään uutta hevostuttavuutta - Marcoa. Marcosta ei ollut tallin sivuilla muuta tietoa kuin syntymäaika ja suku. Boxista löytyi seurallinen ruunikko. Marco vaikutti todella kiltiltä laittaessa, mutta yhdessä kohtaan sille tuli vetopaniikki ja se kiskoi itsensä irti. Eipä siinä mitään, heppa jäi kiltisti seisomaanboxiin riimunnaru seinästä irronneena. En viitsinyt poikaa enää kiinni pistää, joten piti vähän vahtia, ettei se lähtenyt boxista ulos laitettaessa. Kaikki meni kuitenkin hyvin.
Marco selvästi innostui, kun näki muita hevosia maneesissa. On muuten ihanaa, kun maneesissa on lämpölamput! Ulkona oli kuitenkin n. 15 astetta pakkasta. No, jokatapauksessa alkuverkat tehtiin ihan normaalisti. Marco vaikutti menevältä ja suht herkältä kaverilta. Tein paljon taivutuksia ja siirtymisiä ja aloin vähän saada tuntumaa. Kirsi pyysi minua ravaamaan tahdikkaammin. Olen huomannut, että menen liian hidasta ravia alkuverkassa useasti. Pitää kiinnittää jatkossa siihenkin enemmän huomiota. Marcolla oli aika ponnekas ravi. Laukassa ei sitten vauhdista ollut pulaa :D
Tehtävänä teimme pohkeenväistöä pitkille sivuille ja huomiota piti erityisesti kiinnittää hevosen suoruuteen. Varsinkin vasemmalle väistättäessä minulla oli aluksi vaikeuksia löytää ohjien ja pohkeen oikea tasapaino; joko mentiin lapa edellä tai sitten lähes pysähdyttiin, koska pidätin liikaa... Parin kierroksen jälkeen alkoi onneksi sujumaan ja Marco toimi todella pienin avuin ja alkoi myös hakeutumaan eteen alas.
Pohkeenväistöjen jälkeen teimme laukannostoja pitkille sivuille. Tässäkin tehtävässä oli ideana pitää hevonen koko ajan suorassa, niin käyntinostoissa kuin käyntiin siirtymisissä. Marcon ja minun laukannostot oli aika vauhdikkaita ja käyntiin siirtyminen ei tainnut kertaakaan sujua suoraan laukasta vaan aina tuli ravia väliin. Marco nosti myös monta kertaa väärän laukan ja huomasin hepan olevan tosi herkkä istunnalle. Kun oli itse vähänkään vinossa, niin tuli väärä laukka. Luultavasti siirtymisetkin olisi sujuneet paremmin, jos olisi itse osannut istua syvälle satulaan ja rauhoittaa menoa.
Lopuksi Marco vaikutti rennolta ja tyytyväiseltä. Hyvä tunti siis taas kaiken kaikkiaan :)
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Uusi vuosi uudet hevoset
Vuosi on vaihtunut ja ratsastus jatkunut. Viime vuosi päättyi niin vauhdikkaasti, että tässä vuoden ensimmäisessä kirjoituksessa täytyykin kerrata viime vuoden viimeiset tunnit ja tämän vuoden ensimmäiset. Viime vuoden viimeisellä ratsastusviikolla aloitin estetunnitkin, keskiviikkoinen klo 20. Opettajana estetunneilla on Petra, joka vaikuttaa mukavalta myös.
9.12. Justus: Justus oli iso musta ja lempeä hevonen, joka vaikutti vähän etupainoiselta. Sillä oli muistaakseni ihan miellyttävät askeleet, mutta en jotenkin saanut sitä kunnolla ulkoavuille koko tunnin aikana.
16.12. Laika: Mun ensimmäinen kerta Laikan selässä oli ihan miellyttävä, mutta energiaa hevosella riitti sen verran, etten jotenkin saanut sen tahtia tasaiseksi ja rauhalliseksi koko tunnin aikana. Hyvin se kuitenkin pysyi käsissä, mutta kun mentiin laukkaa ympyrällä niin oli täysi työ keskittyä pitämään sopiva etäisyys ja tahti rauhallisempana.
17.12. Condor: Eka estetunti! Ensimmäinen estetunti ei sitten mennyt ihan putkeen, vaikka selässä pysyminenkin on tietysti jonkinlainen saavutus. Condor oli alusta asti todella jähmeä ja hidas pohkeelle, alkuverkan jälkeen olin ihan epätoivoinen, hevonen tuntui seisovan keskellä kenttää liikkumatta vähän väliä. En saanut sitä liikkeelle ollenkaan. Kyllä se sitten jumppasarjan yli vaivalloisesti hyppäsi, onneksi ei ollut vaikeampia teitä! Varmaan hermostuin jossain vaiheessa ja se ei ainakaan parantanut tilannetta. Tästä on vain suunta ylöspäin...
7.1. Pairon: Vuosi alkoi koulutunnilla, josta Kata jo kertoikin. Paironilla menin joskus alkusyksystä viimeksi ja sitä oli aika vaikea saada tuntumalle, kuten nytkin. Nyt kuitenkin keskityin siihen kovasti ja tunnin loppupuolella jotain muutosta tuntuikin tapahtuvan. Paironille kulmien tekeminen oli hyvä tehtävä, kun se ennakoi alussa paljon. Lopuksi se jo kuunteli kivasti.
8.1. Sid: Toisella estetunnilla pääsin Sidin selkään. Sid on melko pienikokoinen kimo, jonka käynti on vähän outo. Toisen takajalka kulkee jotenkin epätahtiin. Ravi ja laukka olivat kivoja ja tunnin alussa mulle jo ehdittin ylistää Sidin hyppytaitoja. En edes muistanut, että oon lokakuussa Sidillä kerran koulutunnilla mennytkin. Meillä olikin heti vuoden ensimmäisellä tunnilla melkein kokonainen rata tehtävänä ja siinä oli suunnan vaihtoa, ympyrää, vinoa hyppyä yms. vaikeita tehtäviä. Itse olin jotenkin kasannut sellaisen jännityksen tähän tuntiin, että mulla meni koko kierros omasta suorituksesta selviämiseen, pulssi nousi sen verran... Jännitys vaikutti keskittymiseen ja vaikka Sid hyppäsi mallikkaasti, ratsastaja itse ei sitten niin hyvin hypännytkään... Onneksi kukaan ei ollut kuvaamassa. Petra sanoi, että hyviäkin hetkiä oli, mutta itselle ei oikein se fiilis jäänyt. Jos olisin itse ollut vähemmän kauhuissani ja luottanut itseeni, niin olisi mennyt paremmin. Joka tapauksessa tämä oli parempi kuin eka tunti, joten suunta on kuin onkin ylöspäin :)
Ensi viikolla ratsastetaankin sitten ensimmäistä kertaa tänä talvena kunnon pakkasessa. Hyvä puoli on se, että ehkä tallilla näkee vähän jotain eteensä, kun on vähän lunta maassa.
9.12. Justus: Justus oli iso musta ja lempeä hevonen, joka vaikutti vähän etupainoiselta. Sillä oli muistaakseni ihan miellyttävät askeleet, mutta en jotenkin saanut sitä kunnolla ulkoavuille koko tunnin aikana.
16.12. Laika: Mun ensimmäinen kerta Laikan selässä oli ihan miellyttävä, mutta energiaa hevosella riitti sen verran, etten jotenkin saanut sen tahtia tasaiseksi ja rauhalliseksi koko tunnin aikana. Hyvin se kuitenkin pysyi käsissä, mutta kun mentiin laukkaa ympyrällä niin oli täysi työ keskittyä pitämään sopiva etäisyys ja tahti rauhallisempana.
17.12. Condor: Eka estetunti! Ensimmäinen estetunti ei sitten mennyt ihan putkeen, vaikka selässä pysyminenkin on tietysti jonkinlainen saavutus. Condor oli alusta asti todella jähmeä ja hidas pohkeelle, alkuverkan jälkeen olin ihan epätoivoinen, hevonen tuntui seisovan keskellä kenttää liikkumatta vähän väliä. En saanut sitä liikkeelle ollenkaan. Kyllä se sitten jumppasarjan yli vaivalloisesti hyppäsi, onneksi ei ollut vaikeampia teitä! Varmaan hermostuin jossain vaiheessa ja se ei ainakaan parantanut tilannetta. Tästä on vain suunta ylöspäin...
7.1. Pairon: Vuosi alkoi koulutunnilla, josta Kata jo kertoikin. Paironilla menin joskus alkusyksystä viimeksi ja sitä oli aika vaikea saada tuntumalle, kuten nytkin. Nyt kuitenkin keskityin siihen kovasti ja tunnin loppupuolella jotain muutosta tuntuikin tapahtuvan. Paironille kulmien tekeminen oli hyvä tehtävä, kun se ennakoi alussa paljon. Lopuksi se jo kuunteli kivasti.
8.1. Sid: Toisella estetunnilla pääsin Sidin selkään. Sid on melko pienikokoinen kimo, jonka käynti on vähän outo. Toisen takajalka kulkee jotenkin epätahtiin. Ravi ja laukka olivat kivoja ja tunnin alussa mulle jo ehdittin ylistää Sidin hyppytaitoja. En edes muistanut, että oon lokakuussa Sidillä kerran koulutunnilla mennytkin. Meillä olikin heti vuoden ensimmäisellä tunnilla melkein kokonainen rata tehtävänä ja siinä oli suunnan vaihtoa, ympyrää, vinoa hyppyä yms. vaikeita tehtäviä. Itse olin jotenkin kasannut sellaisen jännityksen tähän tuntiin, että mulla meni koko kierros omasta suorituksesta selviämiseen, pulssi nousi sen verran... Jännitys vaikutti keskittymiseen ja vaikka Sid hyppäsi mallikkaasti, ratsastaja itse ei sitten niin hyvin hypännytkään... Onneksi kukaan ei ollut kuvaamassa. Petra sanoi, että hyviäkin hetkiä oli, mutta itselle ei oikein se fiilis jäänyt. Jos olisin itse ollut vähemmän kauhuissani ja luottanut itseeni, niin olisi mennyt paremmin. Joka tapauksessa tämä oli parempi kuin eka tunti, joten suunta on kuin onkin ylöspäin :)
Ensi viikolla ratsastetaankin sitten ensimmäistä kertaa tänä talvena kunnon pakkasessa. Hyvä puoli on se, että ehkä tallilla näkee vähän jotain eteensä, kun on vähän lunta maassa.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Paluu ratsaille ja blogiin pienen tauon jälkeen
Heti alkuun pieni tuuletus, jee, ekan kerran positiivista palautetta ratsastustunnista :D
Menin tänään Laikalla, joka oli minulle uusi tuttavuus. Tallin sivujen mukaan Laika on 10-vuotias pikkuruuna, jolla on myös kilpailtu. Alkuverkassa heppa tuntui reippaalta, mutta tuntumaa oli vaikea saada. Tein paljon kiemuroita, ympyröitä, siirtymisiä jne. Laukan jälkeen Laika selvästi rentoutui.
Aluksi tehtiin pysähdyksiä ennen kulmaa, jotta hevonen oikeasti kääntyisi vasta sitten kun ratsastaja haluaa. Pysähdykset meni käynnissä tosi hyvin ja Laika jäi aina kiltisti odottamaan liikkeelle lähtöä. Pitkille sivuille tehtii pohkeenväistöä ja kaarevaa kiemurauraa. Väistöt meni helposti, mutta kiemurauran taivutuksissa olisi ollut parantamisen varaa.
Seuraavaksi sama tehtiin ravissa, ilman pysähdyksiä. Aluksi piti keskittyä aika paljon istuntaan (ylläri) ja hevosen suorana pitämiseen ja siihen, että se oli oikeasti kahden pohkeen välissä. En tajua, miten harjoitusravi on edelleen mulle suht haastavaa istua.
Raviharjoitusten jälkeen laukattiin kaikki ympyrällä. Laika oli aika vauhdikas, mutta kuunteli kyllä pidätteitä. Opettaja neuvoi minua rauhoittamaan laukkaa, muttei hidastamaan. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Olis pitänyt varmaan osata istua syvälle satulaan ja hengittää ;)
Laukkaympyröiden jälkeen Laika rentoutui selvästi ja kulki kaula kauniisti kaarella ja johan alkoi ravikin tuntua pikkasen kivemmalta istua alas :) Lopputunti meni siis hyvin ja opeltakin tuli ne ekat pelkät positiiviset palautteet ;)
Menin tänään Laikalla, joka oli minulle uusi tuttavuus. Tallin sivujen mukaan Laika on 10-vuotias pikkuruuna, jolla on myös kilpailtu. Alkuverkassa heppa tuntui reippaalta, mutta tuntumaa oli vaikea saada. Tein paljon kiemuroita, ympyröitä, siirtymisiä jne. Laukan jälkeen Laika selvästi rentoutui.
Aluksi tehtiin pysähdyksiä ennen kulmaa, jotta hevonen oikeasti kääntyisi vasta sitten kun ratsastaja haluaa. Pysähdykset meni käynnissä tosi hyvin ja Laika jäi aina kiltisti odottamaan liikkeelle lähtöä. Pitkille sivuille tehtii pohkeenväistöä ja kaarevaa kiemurauraa. Väistöt meni helposti, mutta kiemurauran taivutuksissa olisi ollut parantamisen varaa.
Seuraavaksi sama tehtiin ravissa, ilman pysähdyksiä. Aluksi piti keskittyä aika paljon istuntaan (ylläri) ja hevosen suorana pitämiseen ja siihen, että se oli oikeasti kahden pohkeen välissä. En tajua, miten harjoitusravi on edelleen mulle suht haastavaa istua.
Raviharjoitusten jälkeen laukattiin kaikki ympyrällä. Laika oli aika vauhdikas, mutta kuunteli kyllä pidätteitä. Opettaja neuvoi minua rauhoittamaan laukkaa, muttei hidastamaan. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Olis pitänyt varmaan osata istua syvälle satulaan ja hengittää ;)
Laukkaympyröiden jälkeen Laika rentoutui selvästi ja kulki kaula kauniisti kaarella ja johan alkoi ravikin tuntua pikkasen kivemmalta istua alas :) Lopputunti meni siis hyvin ja opeltakin tuli ne ekat pelkät positiiviset palautteet ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)