Tällä viikolla oli vuorossa taas kaksi tuntia ratsastusta. Ulkona kun oli kunnolla pakkasta aloin jälleen miettiä, että ehkä tästä nyt vaan mukisematta maksaa itsensä kipeäksi. Maneesin lämpölamppujen alla tuli hyvin vaatteilla varustautuneena melkeen kuuma! Olihan siellä silti pakkasta, mutta yllätyin lamppujen tehosta. Lisäksi tulee hyvä mieli, kun heppoja kohdellaan niin hyvin. Jokaisella on oma nimellä varustettu kevyt toppaloimi, jota pidettiin hyppytunnillakin koko tunnin. Se ei menoa haitannut, mutta oli mulle ihan uutta.
Kirsin tunnilla mulla oli Netta. Oon näköjään Netallakin mennyt kerran aiemmin, en muistanut sitä taas ollenkaan. Nyt meni kyllä paremmin kuin viimeksi. Käynnissä ja ravissa pohkeenväistöt menivät tosi hyvin ja Netta pysyi oikein hyvin suorana. Ei hätäillyt yhtään. Kirsi taas pääsi kehumaan.
Netta tosiaan oli herkkä ja miellyttävä ratsastaa, mutta pysyi myös hyvin tuntumalla. Sitten kun lähdettiin laukkaharjoitusta tekemään niin Netta kuumeni kunnolla. Tuntui että se hyppää pystyyn kun se aina pitkän sivun alussa ampaisi liikkeelle. Hyvin se pysyi kuitenkin käsissä ja hidasti pitkän sivun toisessa päässä murto-osa sekunnin myöhemmin kiltisti kauniiseen käyntiin. Sen laukka oli jotenkin oudon pompottava, en oikein saanut siihen fiilistä koko tunnin aikana enkä mielestäni pystynyt istumaan siinä tarpeeksi rennosti. Hyvin meni kumminkin. Mietin, että hypätä en kyllä Netan kanssa vielä uskaltaisi, vauhtia oli niin paljon. Saa nähdä milloin se päivä tulee eteen...
Estetunti olikin sitten taas aivan eri juttu. En tajua, miten musta on nyt nää pari ekaa estetuntia tuntunut siltä, että kyseessä on kouluratsastukseen verrattuna aivan eri laji. Eihän se nyt niin erilaista ole ja samat perusasiat pätevät. Muutenkin olen liian kovat odotukset ladannut näihin tunteihin ja sen kyllä huomaa. Eiliselle tunnilla sain Retun, johon rakastuin aivan täysin viime vuoden koulutunnilla. Se oli viime viikolla meidän estetunnillakin ja hyppäsi ihan sujuvasti. Nyt olin kuitenkin minä selässä. Meillä oli periaatteessa helppo tehtävä, 5 esteen sarja. Petran mukaan riittää, kun saa ensimmäiselle esteelle askeleet osumaan oikein. Sitten vaan matkustaa hiljaa paikallaan sarjan läpi. Ei se nyt sitten ihan niin meillä mennyt.
Jo kahdella ensimmäisellä harjoitusesteellä Retu meni kerran ohi toisesta, ja sitten kun ruvettiin hyppäämään koko sarjaa, Retu käytännössä pysähtyi heti ensimmäisen esteen eteen, mutta hyppäsi sitten kuitenkin yli. Petran mukaan mulla ei ollut kunnon tuntumaa ja pohkeet eivät olleet kunnolla kiinni. Sain tuntuman kovalla työllä laukassa ennen sarjaa, mutta heti kun käännyttiin sille Retu hidasti kuin hidastetussa filmissä kohti ekaa estettä ja sain käyttää kaiken tahdonvoimani, että sain sen hyppäämään kaikki 5 estettä. Ylävartalo olisi pitänyt olla vahvempi ja pitäisi istua pystymmässä. Jotenkin taas ennakoin ehkä liikaa ja olin liikaa esteen edessä ennen hevosta.
Melko hasardilta touhu taisi näyttää koko tunnin, mutta etenkin siinä vaiheessa kun viimeinen este oli okseri. Se oli hirveän iso ja kypärä oli melkeen silmillä kun pari kertaa nousin Retu-paran kaulalta. Ehkä mä vielä jossain vaiheessa saan jotain tuntumaa tähän esteratsastukseen. Toivottavasti ennen kuin murran lisää luita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti