Viime viikon estetunnin jälkeen oli voittajafiilis. Viimeinen kierros esteillä muistutti jo hieman esteratsastusta eikä sirkuksen pelletemppuja, kuten kolme ensimmäistä tuntia. Menin Condorilla, johon yritin saada ryhtiä kaikin voimin koko alkuverkan ajan. Se onnistuikin kohtalaisesti. Silti kävi vähän samalla tavalla esteillä, kun Retun kanssa. Kun lähestyttiin estettä, kadotin kunnon tuntuman ja hevonen hidasti juuri ennen estettä. Nyt olin kuitenkin päättäväisempi ja osasin ajatella asiaa enemmän, ja lopputunnista aloin jo vähän saada tuntumaa.
En tajua, mitä teen väärin. Petra sanoi, että mun pohje irtoaa juuri ennen estettä vähän ja alan puristamaan polvella. En itse huomaa tätä, mutta se pitänee paikkaansa. Pitää keskittyä tähän ensi kerralla vielä tarkemmin. Joka tapauksessa toivon kipinä heräsi!
Tänään sain Marcon, jonka kanssa Katalla oli hyvä tunti pari viikkoa sitten. Mulla ja Marcolla taas ei jotenkin synkannut. Se on varmaan vähän liian herkkä mulle, nyt kun näin jälkeen päin ajattelee. Heti kun löysäsin tarpeeksi ohjista, niin pääsin sen selkäänkin, kun ensin roikuin ohjissa ja hevonen peruutti pois alta. Ensimmäinen asia mitä huomasin oli se, että Marco oli todella jäykkä vasemmalle. Korvanlehtikään ei aluksi sinne päin kääntynyt, mutta tilanne parani kovalla työllä hieman. Sillä oli myös niin iso askel, että pompin kuin hiekkasäkki. Avotaivutus tehtävä kävi Marcon hermoille kun se oli niin pitkä. Puolikkaan pitkän sivun se jaksoi tsempata (aina juuri Kirsin kohdalla :D), mutta kaksi kokonaista pitkää sivua ja monta kierrosta oli sille liikaa.
Siitä olen tyytyväinen, etten heittänyt hanskoja kenttään, sillä kova työ tuotti tulosta loppuvaiheessa, vaikkakaan ei niin paljon kuin olisin toivonut. Kirsi oli kuitenkin eri mieltä ja totesi, että mulla taisi olla miellyttävää. Sanoin ettei ollut. Helpolta kuulemma oli näyttänyt. Sehän lämmittää tietysti mieltä, kun viimeisillä voimillani hoidin hevosen yöpuulle. :)
Huomenna on iltakokous ja taukoa esteistä. Olen melkein hieman helpottunut. Kerran viikossa sellainen määrä adrenaliinia alkoi käydä kunnon päälle. Ensi viikolla jaksaa taas kaksi tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti