Vk 46 Onnistumisia Necon kanssa

Tällä viikolla oli vain estetunti, harjoitusestekilpailuihin en ole vielä uskaltautunut. Ehkäpä keväällä kerään rohkeuteni ja menen kokeilemaan edes 60 cm rataa. Jos yhtä hyvä fiilis estetunneilla jatkuu. Jotenkin sitä aina yrittää kerätä itsensä ennen tuntia niin, että vaikka olisi kuinka vaikea hevonen tai päivä, yrittäisin kuitenkin lähteä puhtaalta pöydältä tunnille ja tekisin parhaani. Näin ajattelin eilenkin, kun sain Necon, jonka kanssa mulla on ollut hyviä ja vähemmän hyviä tunteja.

Neco pitää saada kulkemaan pohkeen edessä kunnolla, jotta se ei jää veltoksi ja laukka kipittelyksi, sillä jos niin käy, niin eihän se hyppää. Verkassa keskityin siihen ja onnistuin kohtuullisesti. Neco kuitenkin kaatui selvästi vasemmalle taistelin saadakseni sen suoraksi vasemmalle. Oikea puoli oli paljon helpompi. Mervi ohjeisti pitämään vasemman käden vasemmalla, ei ollut niin helppoa kuin miltä se kuulostaa.

Mentiin tällä kertaa selkeää tehtävää monta kertaa, joka oli hyvä juttu. Tuli varmempi olo ja ehti vähän tarkemmin ajatella tekemisiään. Ensin oli keskihalkaisijalla kavaletti, jonka jälkeen oikealle laukattiin koko pitkä sivu ja sitten toisella pitkällä sivulla kavaletti - 3 askelta - pysty - 1 askel -pysty - neljä askelta - kavaletti, jonka jälkeen vielä toinen kavaletti keskihalkaisijalla ja vaihto. Yritin keskittyä painoon, katseeseen ja etenkin siihen, että saan Necon hyvään laukkaan. Vaihdot menivät hyvin ja vaikka ihan aluksi Neco meinasi vähän jäädä hitaaksi ja otti sarjan jälkeen 5 askelta, sain korjattua tilannetta hyvin. Lopuksi sarja näyttikin jo taas hirveän korkealta ja yritin psyykata itseäni, etten ollenkaan miettisi sitä. Eikös sitten muut tuntilaiset juuri ennen mun vuoroa kuitenkin kommentoineet, että hui kuinka korkeita. Ei noin saa tehdä! Onneksi sain pidettyä itseni kasassa ja keskityttyä laukkaan. Hyvin meni, eikä Neco epäröinyt yhtään! Yhden mokan tein, kun Mervi neuvoi mua sarjalla ja piti korjata Necoa vähän suoremmaksi välissä. Siinä vaiheessa tietysti unohdin viimeisen kavaletin ja laukanvaihdon kokonaan ja menin ohi. Mikä siinä onkaan, että esteillä tulee ihan putkiaivoksi, eikä pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerralla...

Peikin hepat on kyllä niin hyviä opetushevosia esteillä. Ne tekee juuri niin hyvin kuin ratsastaja osaa pyytää, mutta eivät kyllä ilmaiseksi paljon anna. Se opettaa joka askeleella. Tästä on hyvä jatkaa.

Vk 45: Positiivista kehitystä

Tällä viikolla oli yllättävän hyvät tunnit, ottaen huomioon, että näillä hepoilla ei ole mennyt aiemmin hirveän hyvin. Marraskuu ei ole alkanut kovin mieltä ylentävästi, pimeys on läpitunkevaa ja ankeaa. Tunnit kuitenkin sujuivat.

3.11. Estetunnilla Kirsi sijaisti Merviä ja sain Leon, jonka kanssa meillä ei vaan oikein synkkaa. Mutta ilmeisesti sen kanssa on monella muullakin vähän haasteita, joten ei siinä mitään. Leo nyt on vaan aika jääräpäinen, verkassa sen kanssa tuntuu aina olevan vähän vaikeampaa kuin itse tehtävillä. Samoin oli nyt. En meinannut saada sitä edes oikeaan laukkaan, se nosti väärää laukkaa koko ajan. Ravissa ja käynnissä tuntui kohtuulliselta, vaikka jouduin muutamaan kertaan taistelemaan sen kanssa kentän keskellä. Laukka oli tosiaan kaikista vaikeinta ja puolikas maneesikin jotenkin rajoitti sitä, että olisin kunnolla mahtunut laukkaa työstämään.

Eli taas kyllä lähdettiin aika epävarmalta pohjalta hyppäämään. Onneksi ensimmäiseksi piti mennä vaan paria kavelettia, joihin piti kyllä tehdä todella hyvät tiet. Leohan vaihtaa laukat lennosta, mutta töitä piti tehdä, että olisin saanut sen vaihtamaan jo kavaletin päällä. Ei tainnut onnistua kertaakaan. Ihme ja kumma sain sen sentään laukkaamaan, kai sekin tajusi oman parhaansa, kun esteitä tuli eteen.  Hypättiin sitten kaveletien lisäksi aika monipuolista pikkurataa, jossa oli kavelettien lisäksi pysty, okserille lähestyminen kaarevalla uralla ja sen jälkeen vielä sateenkaaripysty lopuksi. Leoa piti ratsastaa paljon jalalla ja ulkoavuilla yritin pitää sen suorana, mutta se hyppäsi aika kivasti eikä ollut niin löysä kuin aiemmin. Olin positiivisesti yllättynyt, mutta en kyllä hirveän mielelläni sillä silti mene, kun ei meillä oikein ole yhteistä säveltä.

4.11. Tasaiselle tunnille sain Mimmin, josta olinkin oikein ilahtunut. Oon mennyt Mimmille joskus keväällä vaan kerran ja silloin se oli mun kanssa aivan liian rauhaton, hyvä kun sain sen kävelemään edes hetken, kun se juoksi pois alta. Nyt yritin olla alusta asti tosi rauhallinen ja sain Monicalta, joka sitä usein ratsastaa, vinkiksi, että pitää mennä ihan "mummona" koko verkka ja laukassa pitää ulko-ohja kunnolla kädessä. Vähän tein siirtymisiä ja testailin jarruja ja sitten taivuttelin rauhallisesti. Oikein mukavalta tuntui Mimmi käynnissä ja ravissa. Laukkakin oli ok, mutta vaikeampi. Aika paljon piti tosiaan ulkoapuja käyttää, että sai Mimmin hieman hidastamaan tahtia. Onnistuin kuitenkin melko hyvin, Kirsikin kehui tahtia. Tehtävänä oli etuosakäännöksiä, joihin piti Mimmiä hidastaa reippaasti ja sitten kiemurauraa kahdella kaarella, joista toisella piti lyhentää ravia. Mimmille tällaiset tehtävät varmaan sopivat, piti mennä suhteellisen rauhassa. Se myös lyheni aika kivasti. Lopuksi mentiin taas ympyrällä laukkaa ja lyhennettiin sitä. Se oli aika vaikeaa, ja Mimmi vähän riehaantui. Mutta kaiken kaikkiaan meni paljon paremmin kuin eka kerta Mimmillä. Sillä on tosi kiva askellajit ja muutenkin se on todella sympaattinen, voisin mennä sillä mielelläni useamminkin. On oikeasti kiva mennä välillä hepalla, joka itse pyrkii kunnolla eteenpäin.

Vk 44: Kakkua vai ei?

27.10: Halloween-viikolla oli vieläkin niin lämmintä, että toinen tunti oli ulkona ja toinen sisällä. Sopivan kuivaakin sattui olemaan alkuviikosta. Maanantain estetunti oli maneesissa ja meitä oli yllättäen vain neljä! Varsinainen pienryhmätunti. Peikin tyttö Steffi liittyi nuorella hevosellaan meidän tunnille mukaan. Mun piti mennä Leolla, mutta listaan olikin vaihtunut Sid, koska meidän tuntilainen Panu ei voinutkaan tulla tunnille selkänsä takia. Vähän jännitti taas Sid, mutta verkka meni kohtuullisesti ja sain siitä vähän itseluottamusta. Mervi kyllä kyseli, onko Sid kevyt kädelle, eikä ollut, mutta mun mielestä se oli kuitenkin kohtuullinen. Yritin sitten vielä käyttää paljon jalkaa ja puolipidätteitä, etten joutuisi vetokilpailuun sen kanssa.

Hypättiin ensin paria kavalettia pitkällä sivulla, jotka piti mennä myös vastalaukassa. Sehän olikin mielenkiintoista, ajattelin, ettei ikinä onnistu, mutta ihme ja kumma se sitten sujuikin. Meidän piti vielä vaihtaa laukka sitten oikeaksi toisen kavaletin jälkeen, senkin sain tehtyä. Voittajafiilis taas! Aika haastavaa silti. Mervi sanoi, että vastalaukka auttaa kummasti suoruuteen ja sitä se tekikin.

Sitten ruvettiin tulemaan toisella lävistäjällä kahta pystyä, jotka oli sarjana ja sitten kavalettia ja okseria, joiden jälkeen vielä yksi kavaletti. Pari kertaa menin aika hyvin Sidin kanssa. Se vaihtoi laukat ja pysyi kohtuullisesti pohkeen edessä. Mervi kyllä muistutti taas omasta asennosta, joka oli vähän liian edessä taas ja kantapäät eivät pysyneet alhaalla. Yritin siihen sitten oikein keskittyä, mutta kyllä mun keskittyminen viimeistään siinä ennen okseria herpaantuu.

No sitten kun lopuksi Mervi sarjan ja okserin isommaksi, katselin kauhuissani, että kylläpäs se okseri näyttää isolta. Oikeasti ne oli ehkä vähän yli 80, eli ei pitäisi olla ylitsepääsemättömiä. Ehkä mun ajatukset oli okserissa tai jotenkin alitajuisesti taas jännitin, ja lisäksi kaarteessa Sid oli vino, joten eihän se mennyt ekastakaan pystystä yli. Ekan kerran pysyin vielä jotenkin selässä, mutta sama toistui ja jäin seuraavalla kerralla roikkumaan Sidin kaulalle. Mervi huusi, että älä puhua :) Pysyin kaulalla, mutta jotenkin pääsin siihen istumaan. Sid mietti varmaan, että mitä hemmettiä tuo oikein puuhaa. Olisi kyllä tullut aikamoinen hupivideo siitä mun touhusta, mutta onneksi ei ollut kuvaajia paikalla. Kun totesin, etten enää pääse takaisin satulaan kaulalta, jalkauduin. Hyppäsin takaisin selkään ja pääsin kuin pääsinkin ihan hyvin koko tehtävän läpi. Vaikka Mervi laski mulle ja Tiinalle (joka putosi mun jälkeen samassa kohtaa) esteitä, Sid olisi kevyesti mennyt suuremmatkin. Vikan kavaletin jälkeen kyllä sitten vielä huitaisin jalalla Sidiä niin, että se pukitti ja otti spurtin, mutta onneksi pysyin selässä. Olipahan taas aikamoinen tunti... Ilmeisesti kun en varsinaisesti pudonnut, niin kakkua ei kuitenkaan tarvii tuoda seuraavalle tunnille :)

28.10: Koulutunnin tiistaina menin Necolla kentällä, jossa oli yllättävän lämmin, mutta tuulista ja pimeää. Arvelin, että Neco voisi jänistää nurkissa olevia mörköjä, mutta se ottikin melko lungisti. Mitä nyt välillä katseli pelokkaasti Kirsiä, ehkä oli syytäkin :D

Tehtävänä oli pohkeenväistöjä ja väistöä ympyrällä eri askellajeissa. Aluksi oli aika vaikea saada Necoa kuuntelemaan pohjetta, mutta kyllä ne väistöt auttoivat. Neco oli yllättävänkin reipas, mutta sitten ympyrällä meinasi hyytyä Kirsin valvovan silmän alla. Kirsi kommentoikin, että Neco teki aika hyvin kaiken, mitä pyysin, mutta oli vähän hidas. Musta meillä meni oikein kivasti eikä Neco ollut yhtään niin jähmeä kuin mitä se välillä on ollut. Toki olisi voinut olla vielä paljonkin parannettavaa siinä, miten se takajalkojaan käytti ja varmaan olisin minäkin voinut rohkeammin antaa sen ravata, mutta pääasiassa Neco oli kiva. Tykkään sen suhteellisen pienistä askelista, ravissa on helpompi istua.