Vk 44: Kakkua vai ei?

27.10: Halloween-viikolla oli vieläkin niin lämmintä, että toinen tunti oli ulkona ja toinen sisällä. Sopivan kuivaakin sattui olemaan alkuviikosta. Maanantain estetunti oli maneesissa ja meitä oli yllättäen vain neljä! Varsinainen pienryhmätunti. Peikin tyttö Steffi liittyi nuorella hevosellaan meidän tunnille mukaan. Mun piti mennä Leolla, mutta listaan olikin vaihtunut Sid, koska meidän tuntilainen Panu ei voinutkaan tulla tunnille selkänsä takia. Vähän jännitti taas Sid, mutta verkka meni kohtuullisesti ja sain siitä vähän itseluottamusta. Mervi kyllä kyseli, onko Sid kevyt kädelle, eikä ollut, mutta mun mielestä se oli kuitenkin kohtuullinen. Yritin sitten vielä käyttää paljon jalkaa ja puolipidätteitä, etten joutuisi vetokilpailuun sen kanssa.

Hypättiin ensin paria kavalettia pitkällä sivulla, jotka piti mennä myös vastalaukassa. Sehän olikin mielenkiintoista, ajattelin, ettei ikinä onnistu, mutta ihme ja kumma se sitten sujuikin. Meidän piti vielä vaihtaa laukka sitten oikeaksi toisen kavaletin jälkeen, senkin sain tehtyä. Voittajafiilis taas! Aika haastavaa silti. Mervi sanoi, että vastalaukka auttaa kummasti suoruuteen ja sitä se tekikin.

Sitten ruvettiin tulemaan toisella lävistäjällä kahta pystyä, jotka oli sarjana ja sitten kavalettia ja okseria, joiden jälkeen vielä yksi kavaletti. Pari kertaa menin aika hyvin Sidin kanssa. Se vaihtoi laukat ja pysyi kohtuullisesti pohkeen edessä. Mervi kyllä muistutti taas omasta asennosta, joka oli vähän liian edessä taas ja kantapäät eivät pysyneet alhaalla. Yritin siihen sitten oikein keskittyä, mutta kyllä mun keskittyminen viimeistään siinä ennen okseria herpaantuu.

No sitten kun lopuksi Mervi sarjan ja okserin isommaksi, katselin kauhuissani, että kylläpäs se okseri näyttää isolta. Oikeasti ne oli ehkä vähän yli 80, eli ei pitäisi olla ylitsepääsemättömiä. Ehkä mun ajatukset oli okserissa tai jotenkin alitajuisesti taas jännitin, ja lisäksi kaarteessa Sid oli vino, joten eihän se mennyt ekastakaan pystystä yli. Ekan kerran pysyin vielä jotenkin selässä, mutta sama toistui ja jäin seuraavalla kerralla roikkumaan Sidin kaulalle. Mervi huusi, että älä puhua :) Pysyin kaulalla, mutta jotenkin pääsin siihen istumaan. Sid mietti varmaan, että mitä hemmettiä tuo oikein puuhaa. Olisi kyllä tullut aikamoinen hupivideo siitä mun touhusta, mutta onneksi ei ollut kuvaajia paikalla. Kun totesin, etten enää pääse takaisin satulaan kaulalta, jalkauduin. Hyppäsin takaisin selkään ja pääsin kuin pääsinkin ihan hyvin koko tehtävän läpi. Vaikka Mervi laski mulle ja Tiinalle (joka putosi mun jälkeen samassa kohtaa) esteitä, Sid olisi kevyesti mennyt suuremmatkin. Vikan kavaletin jälkeen kyllä sitten vielä huitaisin jalalla Sidiä niin, että se pukitti ja otti spurtin, mutta onneksi pysyin selässä. Olipahan taas aikamoinen tunti... Ilmeisesti kun en varsinaisesti pudonnut, niin kakkua ei kuitenkaan tarvii tuoda seuraavalle tunnille :)

28.10: Koulutunnin tiistaina menin Necolla kentällä, jossa oli yllättävän lämmin, mutta tuulista ja pimeää. Arvelin, että Neco voisi jänistää nurkissa olevia mörköjä, mutta se ottikin melko lungisti. Mitä nyt välillä katseli pelokkaasti Kirsiä, ehkä oli syytäkin :D

Tehtävänä oli pohkeenväistöjä ja väistöä ympyrällä eri askellajeissa. Aluksi oli aika vaikea saada Necoa kuuntelemaan pohjetta, mutta kyllä ne väistöt auttoivat. Neco oli yllättävänkin reipas, mutta sitten ympyrällä meinasi hyytyä Kirsin valvovan silmän alla. Kirsi kommentoikin, että Neco teki aika hyvin kaiken, mitä pyysin, mutta oli vähän hidas. Musta meillä meni oikein kivasti eikä Neco ollut yhtään niin jähmeä kuin mitä se välillä on ollut. Toki olisi voinut olla vielä paljonkin parannettavaa siinä, miten se takajalkojaan käytti ja varmaan olisin minäkin voinut rohkeammin antaa sen ravata, mutta pääasiassa Neco oli kiva. Tykkään sen suhteellisen pienistä askelista, ravissa on helpompi istua.