Loman jälkeen alkoi hurja ratsastusputki. Aloitin
maanantaina kahdella estetunnilla. Ensin oma tunti Leolla ja seuraavaksi
estetasainen Condorilla. Ajattelin, että tässäpä pahimmat mahdolliset
hevosvalinnat pitkän ratsastustauon jälkeen.
Tehtävätkään eivät olleet helppoja. Omalla tunnilla sain
kuitenkin Leon kuuntelemaan ja kulkemaan kohtuullisen suorana eteenpäin, joka
ei ole itsestään selvää Leon kanssa ollenkaan. Mentiin ensin kavalettisuoraa,
jossa piti vaihtaa askelmäärää. Sitten ruvettiin hyppäämään näiden lisäksi
pystyä ja okseria, jotka nousivat tosi korkeiksi. Silloin rupesi taas vähän
jännittämään. Meitähän oli hiihtoloman vuoksi tunnilla vain kolme, joten
päästiin hyppäämään koko rahan edestä.
Ensin Tiinan Basse meni ohi okserista muutaman kerran ja
kielsi pari kertaa. Tiina pysyi kuitenkin hienosti selässä ja sai loppujen
lopuksi Bassen okserin yli. Sitten Mikkokin kielsi okserin kerran ja
viereisellä tunnilla tyttö vietiin ambulanssilla pois, kun hän oli pudonnut
muistaakseni Marcolta. En tiedä mitä tapahtui, nilkka kai meni. Mutta tämä
kaikki lisäsi mun paineita okserin suhteen eksponentiaalisesti ja toivoin jo,
etten ehkä ehtisikään hypätä sitä viimeistä korkeutta sotkujen jälkeen. No
eihän siinä tietenkään niin käynyt vaan Mervi hoputti hyppäämään.
Vaikka olin psyykannut itseäni ja yritin tehdä kaiken
ohjeiden mukaan, satuin vilkaisemaan juuri ennen estettä ulko-ovelle, josta
meni ihmisiä. Mielestäni katsoin vain eteenpäin. No Leohan kielsi ja putosin
okserin eteen. Ihme kyllä ei käynyt mitään. Kypärä putosi, josta Mervi ei ollut
ilahtunut. Leon sain kiinni nopeasti ja sitten taas mentiin. Tällä kertaa
pääsin kuin pääsinkin okserin yli menestyksekkäästi ja taas oli hyvä fiilis,
että sen lopulta hyppäsin.
Estetasaisella oli lähes samat tehtävät, lukuun ottamatta okseria. Ihmettelin, että mikä se tasainen osuus tässä olikaan.. :) Condorilla en kyllä ikinä olisikaan uskaltanut hypätä sitä. Sen kanssa on mun
hirveän vaikea saada rytmistä kiinni ja se tuntuu vievän mua miten sattuu.
Tuntuu, että olen kärpäsenä sen selässä ja se voi tehdä mitä huvittaa. Laukka
varsinkin on vaikeaa. Toisaalta se kyllä hyppää hyvin ja erittäin varmasti ja
meillä menikin kavaletti-tehtävät ihan hyvin. Mervi uhkaili antaa mulle
Condorin jollekin estetunnille, mutta epäilen, että se olisi hyvä idea.
Tiistaina menin tasaisen tunnin uudella hepalla, Tygerillä.
Se oli tulonsa jälkeen jo selvästi rauhoittunut ja vaikka se nosti päätään
kovasti ylös, joka yleensä enteilee kuumaa hevosta, se ei suinkaan ollut kuuma
vaan oikeastaan päinvastoin. Kirsi totesikin pohkeenväistöjä vääntäessämme,
että se ei ole kovin herkkä hevonen vaan sitä pitää kunnolla ratsastaa. Muuten Tyger oli kiva ja sillä oli mukavat askellajit. Seuraavalla kerralla täytyisi vain muistaa alusta asti saada avut läpi, niin olisi kouluratsastus vähän helpompaa. Esteistä en sitten osaakaan sanoa.
Sunnuntaina vuorossa oli pitkästä aikaa Petran tasainen tunti, ja Daisy. Melkein oli lyömässä hanskat tiskiin jo etukäteen, niin hyvin oli muistissa edellinen katastrofikerta Daisyllä, mutta menin sitten kuitenkin selkään. Onneksi sillä oli edes uudet kuolaimet, eikä haccamoreja enää.
Silti tunti oli melkoisen surkeaa sähellystä. Daisyhän ei taivu toiseen suuntaan yhtään, painoi edelleen kädelle todella paljon ja sitten olin sen kanssa vetokisassa, jonka voi vain hävitä. Sitähän en halunnut, mutta en osannut muutakaan. Vastalaukoissa ja oikeastaan verkassakin laukassa se kuumeni ja oli lähdössä kuin tykin suusta. Sitä epätoivoisesti pidellessä tuli jälleen sen kiitolaukat mieleen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, selvisin kuitenkin tällä kertaa ehjin nahoin ja ajoittain sain sitä toiseen suuntaan vähän taipumaankin (siis siihen parempaan).
Tämän viikon tunneista jatkan seuraavassa kirjoituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti