Ensimmäinen normaali ratsastusviikko viime viikon neljän tunnin putken ja loman jälkeen. Lihakset on jo vertynyt viime viikosta, jolloin jokainen askel sattui, maanantain tunnin jälkeen ei sattunut enää ollenkaan.
Maanantaina sain estetunnille Bassen, jee! Oli ollut niin ikävä Bassea jo. Vähän jännitti, kun se oli viime viikolla Tiinan kanssa kieltänyt ja kiihdytellyt aika tavalla. Jarrut tuntuivat olevan vähän hakusessa verkassa, jonka Mervi ilmeisesti heti huomasi ja antoi ohjeeksi tehdä paljon käyntiin siirtymisiä. Tein, ja auttoihan se. Laukka oli jo aika rauhallista.
Verkkahyppyinä oli kaksi kavalettia kolmen askeleen sujuvalla välillä, jonka jälkeen piti siirtyä käyntiin tai toisena tehtävänä tehdä voltti ja siellä hypätä vielä yksi kavaletti. Molemmat meni aika hyvin, pari kertaa Basse vähän kompuroi. Sitten hypättiin kavaletit, pysty ja okseri. Okseri oli melkein samanlainen kuin viime viikolla, mutta vähän pienempi onneksi. Meillä meni ylipäätään Bassen kanssa aika hyvin, mutta yksi ongelma oli alusta asti: vasen pohje ei mennyt läpi, jolloin Basse puski liikaa vasemmalle. Vaikka olin verkassa ennakoinut tätä ongelmaa ja tehnyt väistöjä, olisi varmaan pitänyt tehdä enemmän. Sain kuitenkin kohtuullisen hyvät tiet, joten vain yhden kerran Basse kompuroi vähän pahemmin okserille, mutta pysyin kyydissä ja pääsiin juuri ja juuri ylikin. Muut kerrat meni ok. Oikeaa laukkaa etenkin okserin jälkeen oli vaikea saada vaihdettua, ja Mervi pisti meidät ympyrälle vaihtamaan laukkaa kavaletilla moneen kertaan ennen kuin oli tyytyväinen.
Oli kivaa mennä taas Bassella. Nyt se ei myöskään rynninyt, joka oli hienoa, ainoastaan vasemman puolen apuihin pitäisi kiinnittää lisää huomioita. Puolipidätteet ovat olennaisia estettä lähestyttäessä, sillä muuten Basse vyöryy liian pitkänä ja käy köpelösti. Mutta toisaalta ei saa ottaa liikaakaan, koska sitten se ei ole enää pohkeen edessä ja käy niin kuin ekalla kerralla. Haastavaa mutta kivaa. :)
Tänään tiistaina sitten olin epäileväinen ja melkein vaihtamassa hevosta Katan kanssa, hullu minä! Ymmärsin tunnin jälkeen, että Jere on mun uusi rakkaus, meillä vaan kesti vähän pidempään lämmetä toisillemme. Se on niin suloinen gentle giant, jätti, joka oli ihanan pehmeä ja mun avuilla tänään melkein koko tunnin! Varmaan ei ole vielä tältä tuntunut kenenkään selässä, ainakaan näin pitkään. Tajusin nyt myös pitää pidemmän ohjan, vielä olisi pitänyt pystyä enemmän hölläämään taivuttavan puolen ohjasta. Jere kulki kauniissa muodossa, ei ryysinyt, mutta kuitenkin meni eteenpäin. Laukan nostoissa olin varmaan liikaa ohjassa kiinni verkassa, mutta nekin rupesivat vähitellen sujumaan. Jotenkin saatiin yhteinen sävel.
Tehtiin avotaivutuksia "väärään" suuntaan ja suorissa linjoissa oli tekemistä. Mun pitäisi katsoa suoraan eteenpäin ja istua keskellä niin linjatkin pysyisivät paremmin. Pidennettiin ja lyhennettiin myös laukkaa keskiympyrällä, laukka tuntui ihan erilaiselta kuin aiemmin Jeren kanssa. Pääsin kunnolla istumaan, vaikka vähän edelleen pompotti. Pääsin myös vaikuttamaan ja kerrankin tunsin selkeän eron lyhyessä laukassa, harjoituslaukassa ja isossa laukassa. JEE!
Tunnin jälkeen kuherreltiin Jeren kanssa Jeren kämpillä. Jeren otteet oli vähän kovia, mutta mä rapsuttelin sitä ja se rauhoittui. Lopuksi nenä kohtasi silkinpehmeän turvan ja puhaltelimme toisillemme. Täydellinen päätös kuuden tunnin ratsastusputkelle. Nyt haluaa vaan lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti