Tällä viikolla tallin ilmoitustaulun listasta oli hieman tärähtänyt kuva ja kännykällä katselin, että heppa olisi joko Chyla tai Chilla. Arvelin, että varmasti kyseessä on Chyla, mutta tarkempi tarkastalu osoitti hepan olevan uusi tuttavuus Chilla. Sehän alkoi tietysti jännittää jo ennen kotoa lähtöä, sillä ainoa kokemus Chillasta oli, kun kerran näin sen heittävän jonkun tytön päin maneesin seinää, kun se esteillä riistäytyi käsistä. Silloin muistaakseni ääneen sanoin jollekin, että tuolla en kyllä uskaltaisi hypätä.
Menin tallille Chillaa etsimään ja sen kämpästä löysin hepan lisäksi hoitajan, joka kehui hoitoheppaansa kovasti. Samalla hän kertoi surullisen tarinan oman hevosensa yllättävästä kuolemasta. En oikein voinut muuta kuin pahoitella ja auttaa hoitamaa Chillaa, joka oli boksissa todella kiltti ja rauhallinen myös sen jälkeen kuin hoitaja oli lähtenyt. Heti tallista lähtiessä ja selkään nousussa se alkoi hosumaan eikä meinannut seisoa paikoillaan. Verkassa se kuitenkin pysähtyi melko kuuliaisesti pidätteestä ja ravin tahti pysyi mukavana. Mervi kehotti testaamaan jarruja ja kun Chilla paikallaan ollessa protestoi päätä heiluttamalla, Mervi näytti kädestä pitäen miten pidän vastaan käsi alhaalla kunnes se rauhoittuu ja jatkan vasta sitten. Vaikka Chilla selvästi oli tosi herkkä ja keskityin siihen, että sain käden pysymään pehmeänä, olin ylpeä siitä, ettei se heiluttanut päätään liikkeessä juuri ollenkaan vaan pysyi rauhallisena. Kun alettiin hyppäämään se ei tykännyt paikallaan olosta vaan heilutti päätään pysähdyksissä koko ajan. Laukassa Chilla ehkä vähän kuumeni ja painoi kädelle, mutta sain kuitenkin sen pysähtymään mielestäni aika hyvin. Laukkahan sillä oli todella mukavaa. Mervi sanoi, ettei siihen pidä tuudittautua vaan tehdä töitä koko ajan, että saa sitä myös koottua. Siinä olisin voinut onnistua paremminkin.
Eka tehtävä oli innarit isolla pääty-ympyrällä toisen ratsukon kanssa. Chilla hyppäsi Mervin mukaan joka kerta vaan kovempaa, ja kehotti kokoamaan ja kääntämään kunnon tiet jo hyvissä ajoin. Sitten hyppäsimme pystyä, viisi askelta ja samat innarit, joiden välit kyllä olivat aika ahtaat. Pystylle piti tehdä ravilähestyminen, joka meni ihan yllättävän hyvin Chillalla. Aika nopeesti selvis, että pitää heti esteen jälkeen istuu kunnolla pystyyn, jotta sen saa kiinni, sillä oli tosiaan vähän taipumusta rynnätä esteen jälkeen. Muutenhan se hyppäs tosi kivasti. Kaikki meni oikeastaan tosi hienosti, etenkin viimeinen rata, jossa oli pitkiä lähestymisiä ja isompia esteitä. Sain Chillan odottamaan kivasti ja tiet oli hyvät. Taas voin onnitella itseäni erityisesti siitä, että olin itse rauhallinen, pystyin ajattelemaan järjellä ja ratsastin enkä kadottanut kaikkia suunnitelmiani heti tehtävälle lähdettäessä. Varmaan se tunne, että Chilla kyllä pysyy käsissä, auttoi tähän.
Kyllä siitä taisi tulla mun uusi suosikki :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti