Viikko 12 alkoi aurinkoisesti. Valoa on jo paljon, vaikka aurinko ehtikin jo laskea, kun puoli kasin maissa lähdin kotiin päin tallilta ajelemaan maanantaina. Estetunnilla oli vuorossa Sid. Ei se kaikista lempparein, mutta ihan luotettava polle, huolimatta siitä yhdestä kerrasta, jolloin meillä oli vähän vastoinkäymisiä. Verkassa tehtiin paaaaljon vastalaukkaa. Mä en kylläkään saanut Sidiä kertaakaan kaarteen läpi vastalaukassa ja Mervikin tuskastui siihen säheltämiseen... Hommasta ei vaan yksinkertaisesti tullut mitään ja voimat loppui ennen kuin tehtävä onnistui... No, ilmeisesti se säätäminen kuitenkin auttoi, sillä Sid hyppäsi tehtävänä ollutta jumppasarjaa oikein kivasti. Puolipidätteet olivat taas todella tärkeässä roolissa, jotta sain Sidin pitkänä vyöryvää laukkaa tasapainotettua. Ensin piti mennä loivalla kiemuralla kaksi kavalettia, joilla laukanvaihto. Sitten neljän esteen pitkä suora jumppasarja, kaksi askelta jokaisessa välissä. Sid meni jumppasarjat ja pari kertaa kavaletitkin oikein hyvin ja pystyin siihen kivasti vaikuttamaan ja osasin rentoutua kädellä silloin kun Mervi sanoi.
Tunnin jälkeen kysyin Merviltä, josko sitä uskaltaisi mennä harjoitusestekisoihin ja se sanoi, että kyllä uskaltaisin :) Voisin kuulemma mennä sekä 40 että 60 -luokat peräkkäin. Ja niinpä seuraava päivänä olin ilmoittautunut kisoihin. Nyt ne kisat on huomenna ja jännittää hulluna!
Tiistaina listassa luki Palisco, joten olin innoissani siitä ja ekasta tunnista kentällä tänä keväänä. Kun menin tallille, Palisco olikin korvattu Laikalla. Laikahan on ihan kiva, mutta olisi kiva ollut mennä Paliscolla, kun en ole sillä mennyt ja kaikki sitä kehuu. Nyt Laika on kuitenkin ollut sairaslomalla ja palannut vähän aikaa sitten tunneille. Tähän kun yhdistettiin eka tunti kentällä, katastrofin ainekset olivat valmiita. Selkään noustessakaan heppa ei meinannut pysyä housuissaan, mutta alkuverkka meni ihan kohtuu-rauhallisesti. Laukoista se sitten alkoi, kuumeneminen. Laika pomppi minne sattuu ja painoi kädelle paljon. Kun jäin liikaa pitelemään, se alkoi pukitella ja tuntui, että sillä oli neljä jalkaa ilmassa mutta eteenpäin meno oli vähäistä. Siinähän sitten yritit tehdä vastalaukkoja. Yksikään ei oikeastaan onnistunut. Kirsin huutamisesta huolimatta (tai siitä johtuen) en onnistunut sen paremmin Laikaa rauhoittamaan. Se siitä tunnista sitten. Onneksi ei ollut estetunti, meno olisi ollut melko hurjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti