Olen nyt noin kuukauden käynyt rastastustunneilla. Paikan ja hevosten ollessa uusia, totesin, että ainut tapa pysyä perässä (lue muistaa), mitä on milloinkin tehnyt ja millä hevosella, on pitää päiväkirjaa. Tässä siis ensimmäinen päiväkirjamerkintä :)
Tänään menin Leolla, jolla muistaakseni menin myös ihan ensimmäisen tuntini Peikillä. Leo on mukava pikku-heppa, en osaa siitä sen tarkempaa analyysia vielä tehdä. Alkuverryttely ei mennyt ihan putkeen, varsinkaan laukat. Leo päätti, mistä mennään ja veteli mutkat suoriksi. En saanut heppaa ollenkaan tuntumalle saatika taipumaan... Ajattelin, että "jes, hyvä alku, en osaa enää edes ohjata hevosta". :D Alkuverryttely on meillä itsenäistä, joten menin vaan erilaisia teitä ja kiemuroita, jotta saisin yhteistyön sujumaan paremmin. Kuten opettajamme Kirsi sanoi; ulkoavut, ulkoavut, ulkoavut! No ei löytynyt.
Itse tunnilla keskityimme istuntaan, mikä oli todella hyvä juttu! Itsestäni tuntuu, että olen kahdeksan kuukauden tauon jälkeen ihan hukassa hevosen selässä. Tiedän, että istun väärin ja tunnen sen kyllä, mutta en vaan löydä oikeaa fiilistä - TODELLA rasittavaa!
Ensin kävimme käynnissä istunnan perusjuttuja läpi (istuinluut, reiden asento, pohkeen paikka, kädet, ryhti). Kun oikea asento oli edes suurinpiirtein löytynyt (istuntaa voisi harjotella vaikka 100 vuotta), aloitimme ravi- ja laukkatyöskentelyn. Opettajan mukaan nojasin liikaa taaksepäin ja en kantanut itseäni kunnolla. Koitin keskittyä eteenpäin nojaamiseen ja vatsalihastyöskentelyyn, mutta ei se silti oikein sieltä löytynyt...
Mukavaa tunnissa oli se, että keskityttiin vain omaan tekemiseen, tosin Leo meni aika lujaa laukkaa, joten keskiympyrällä etäisyyksien hallintaan piti myös hieman panostaa.
Tunnin jälkeen sain palautetta, että pitäisi vielä keskittyä istunnan löytämiseen, mistä olen täysin samaa mieltä! Edellisellä tunnilla teimme myös istumaharjoituksia, jotka menivät vieläkin huonommin ja sen kimmokkeena varasin itselleni istuntakurssin lokakuulle!
Toivottavasti saan paketin edes jotenkin kasaan syksyn aikana, jotta voin taas keväällä alkaa hyppäämään esteitä ja ehkä kisaamaan ;)
Takamus on taas kerran vereslihalla, mutta onneksi nahka kasvaa takaisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti