Yyterin leiri - päivä 2 ilta

Olimme sopineet iltapäivän maastolenkin alkavaksi klo 17. Saavuimme tallille ajoissa ja jaoimme taas hevoset tuttuun tapaan. Kaikki saivat itselleen uudet hevoset ja minulle valikoitui nuori suomenhevosruuna Reino. Reino ei ollut ollut aikaisemmilla tunneillamme, joten minulla ei ollut hänestä mitään tietoa. Tallin omistaja Marju kertoi Reinon olevan 5-vuotias järkevä kaveri. Tallin sivuilla Reinoa kuvaillaan seuraavasti: "Reino on lupsakka suomenhevonen. Reino on vasta viisi vuotias ratsun alku. Reino osallistuu maastoille, mutta ratsastustunneilla vielä emme häntä näe. Maastossa Reino taitaa kaikki askellajit ja on super luoettava. Emma on Reinolla hypännytkin jo pikku esteitä. Emma kouluttaa Reinoa ratsuksi syksyn ajan, jonka jälkeen Reinon on tarkoitus osallistua tuntitoimintaan." Laitoimme hevoset valmiiksi ja teippasimme suojat kiinni jesarilla, etteivät ne tippuisi kastuessaan.

Reino tarhassa

Ennen maastoon lähtöä Marju kertasi meille turvallisuusohjeet ja sanoi, ettei mitään askellajeja ole pakko mennä, jos ei halua. Jalustimet laitoimme hiukan lyhyemmäksi kuin normaalit koulujalustimet. Tämän jälkeen lähdimmekin hevosilla jonossa kohti Yyterin metsäpolkuja. Yyterin leirin maastolenkit ovat se ehdoton syy, miksi kannattaa kauempaakin paikalle saapua! Muistan viime vuodesta upean Yyterin rannan, huimat laukkapätkät maastossa sekä reissun ehdottomana kohokohtana laukkatykityksen pitkin Yyterin rantoja. Se tunne, kun monta sataa kiloa painava hevonen lähtee täyteen laukkaan on jotain mahtavaa!

Reino

Reinosta huomasi heti, että edellä oleva Oiva-hevonen oli sen kujeilukaveri ja kaverukset olivat erittäin menohaluisia :D Reino vaikutti kuitenkin erittäin fiksulta ja maastovarmalta pollelta ikäänsä nähden, joten pieni innokkuus ei minua haitannut. Menimme mutkaisia ja vaihtelevia metsäpolkuja suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta maaston niin salliessa menimme ravia. Yhdessä kohtaan hepat alkoivat hiukan kuumua, jolloin Marju kertoi sen kohdan normaalisti olevan laukkapätkä. Hepat joutuivat kuitenkin pettymään, koska menimme rantaan asti lähes kokonaan ravia ja käyntiä.

Yyterin rantaan saavuttuamme kävimme ensin kahlaamassa hevosten kanssa. Kahlauksen jälkeen sovimme, että testaamme hiukan laukkaa rannassa. Loppupeleissä sitähän me kaikki odotimmekin, vaikka ehkä hiukan oli jännitystä ilmassa heppojenkin odottaessa "laukkakisaa". Hepat kun käyvät maastossa säännöllisesti ja tietävät pääsevänsä laukkaamaan rannassa lujaa useimmiten. No, "lähtöluvan" saatuamme käänsimme hepat kohti toista suuntaan ja WHUM, kaikki menivät kiisivät laukkaa eteenpäin niin että vesi roiskui! Parin sadan metrin kiitolaukan jälkeen Marju hidasti ensin hevostansa, minkä jälkeen kaikki muutkin hidastivat ja kaikki saivat hevosensa käyntiin. Vitsit, että oli taas mahtavaa!

Maisemia maastosta

Rannassa kahlailun ja laukkailun jälkeen lähdimme takaisin metsäpolkuja pitkin. Hiukan illan viiletessä tuli kylmä, sillä ratsastushousut kastuivat rannassa reisistä ja sääristä aika lailla. Loppumatka sujui ehdottomasti rauhallisemmin, koska hevoset olivat saaneet päästellä höyryjä laukassa sekä ratsastajat alkoivat luultavasti luottamaan kaikki ratsuihinsa enemmän jo pienen yhteistyön jälkeen. Kaikki hevoset käyttäytyivät muutenkin todella hyvin. Kyllä taas mietin, että onpa tämä elämää; suomenhevosella aurinkoisessa metsässä ratsastusta ja kaunista, syksyistä luontoa ympärillä. Kunnon kansallisromanttinen fiilis.