Retu

Synttäripäivä ja ratsastustunti! Päivä ei alkanut hyvin, kun aamulla heti poltin silitysraudalla lempipaitani käyttökelvottomaksi, joten en odottanut tältä ratsastustunniltakaan paljon.

Taas oli myös uusi hevonen, Retu. Retukin oli kuulemma tullut Peikille vasta kesällä, kuten minäkin :) Ja voi että, miten ihana hevonen se olikaan! Se täysin pelasti mun muuten pimeän ja sateisen syntymäpäivän! Se oli juuri sellainen hevonen, jollaisen haluaisi ihan itselleen. Superkiltti, todella osaava, kaunis muoto, ihanat askellajit, etenkin laukka oli pehmeää unelmaa. Retulla oli hyvää eteenpäin pyrkimystä, mutta se tuntui olevan täysin mun hallinnassa lähes koko ajan. Parissa tehtävässä puolipidätteet eivät ihan menneet läpi, mutta en paljon sitä ehtinyt ajattelemaan, kun olin niin hurmiossa sen menosta :)

Tehtiin sulkutaivutusta ravissa ja laukassa sekä vastalaukkaa. Sulkutaivutusta en ole mennyt aikoihin ja siinä menikin muutama kierros ennen kuin sain sen kohdilleen. Ensin oli liian vähän takaosa sisällä, sitten liian paljon, liikaa taivutusta kaulassa ja liian vähän taivutusta kaulassa. Onneksi pari kertaa oli Kirsinkin mielestä juuri oikein!

Vastalaukkatehtävässä Retu hieman kuumeni suoralla uralla ja kun ravissa piti tehdä kulma niin Kirsin mukaan oltiin menossa ovesta ulos. Mun mielestä oltiin kyllä hyvin uralla, vaikka vähän liian lujaa mentiinkin. Mutta varmaan koskaan en ole millään hevosella mennyt vastalaukkaa niin helpon tuntuisesti ja tasaisesti upeassa muodossa! Ei siinä voinut kuin nauttia.

Näyttää tulevan vaan yhä ihanampia hevosia eteen Peikillä. Tästä on hyvä jatkaa. Muutama tunti syyskautta jäljellä, keväällä olisi tilaisuus ottaa estetunti tasaisen lisäksi. Täytyypä harkita asiaa :)

Delma ja Netta

Taas kaksi ratsastustuntia takana. Viime viikolla, kun tehtiin taivutuksia ja erityisesti avotaivutusta kaikissa askellajeissa, menin uudelleen Telmalla. Alusta asti meni hyvin, laukkakin oli helpompaa kuin ekalla kerralla. Telman ilmiömäinen yrittäminen nousi uudelle tasolle kun päästiin varsinaiseen tehtävään, eli avoa toinen pitkä sivu ja nelikaarinen kiemuraura toisella pitkällä sivulla. Oltiin muuten viime viikolla ekaa kertaa maneesissa yhtä aikaa toisen ryhmän kanssa. Ulkona on ikävän pimeää, märkää ja kylmää nyt... Ensin katsoin, että eihän tästä mitään tule, maneesi oli jaettu pituussuunnassa poikki ja puolikas tuntui hirveän kapealta. Mutta tehtävät olivat fiksuja, joten sujuihan se kuitenkin.

Telma oli tosiaan aivan super-ihana! Se meni niin hyvin ja jaksoi tosi pitkään. En oo varmaan koskaan aiemmin onnistunut tekemään avoa laukassa noin hyvin hevonen koottuna. Kirsi kehui meitä molempia koko tunnin niin että oltiin ihan otettuja tunnin jälkeen. Telma oli kyllä ehkä vähän enemmän innoissaan karsinassa odottavasta ruuasta kuin kehuista, mulla tais olla toisin päin :)

Tänään sitten sain jälleen uuden tuttavuuden, Netan. Tallin sivuilla Cornettasta sanotaan: "Vauhdikas ja kuuma hevonen, joka vielä kaudella 2011 hyppäsi kansallisia Suomessa. Kiltin luonteensa ja herkän ratsastettavuutensa ansiosta noussut taitavien ratsastajien suosioon." Ja vauhtia tosiaankin riitti! Alussa Netta tuntui jopa vähän hitaalta pohkeelle, mutta kun päästiin laukkaamaan niin hevonen lähti yhtäkkiä kuin tykin suusta eteenpäin. Käynti oli ehkä kuitenkin vaikein askellaji meille tänään. Netta ei oikein ymmärtänyt, että käynti ei ole nelitahtinen pikakelaus ja että sitä pitäisi kyetä menemään myös edes vähän aikaa ihan suoraan. Laukkaa yritin hallita eri tavoin, mutta mikään ei oikein onnistunut. Kyllähän se jotenkin pysyi käsissä, mutta ei sitä nyt hyvällä tahdollakaan voinut hallituksi kutsua. Kirsin ohje oli se, mikä kyllä on mulle ihan selvää: käden pitäisi olla pehmeä ja mitä enemmän ohjista vetää, sitä enemmän hevonen kuumenee. Ei vaan ole ihan helppoa päästää ohjasta, kun hevonen ampaisee eteenpäin. Netalla olisikin kiva mennä joku toinenkin kerta ja yrittää uudelleen. Toisaalta mulla on aina ollut aika vaikeaa saada vauhtihirmuja rauhottumaan... Tehtävät oli sinänsä tänään melko helppoja.

On kyllä ollut taas pari niin kivaa tuntia, että tekisi heti taas mieli uudelleen hevosen selkään. Täytyy miettiä, oisko sitä varaa ja aikaa ottaa toinen tunti keväällä...

Vähän päivitystä.. Daisy, Leo, Basse, Mandi, Jere...

Jotenkin aika vaan mennyt, enkä oo muka ehtinyt päivittää tätä.. Se kostautu heti tänään, kun sekoitin Mandin ja Daisyn keskenään ennen tuntia ja luulin meneväni ihan eri hevosella :D

No niin... Menin Jerellä jossain vaiheessa.. Se meni ihan ok, tehtiin pysähdyksiä ja sellasta, mutta heppa jäi aika laiskaks. Ehkä en itekkään koittanut saada sitä kunnolla ravaamaan, koska sillä on aika iso askel... Kunnon lintsari... :,D

Mandilla menin sitten yhdellä tunnilla ja se oli aika katastrofaalista... Mandia ei huvittanut juuri liikkua ja mitä enemmän annoin pohkeita, sitä varmemmin heppa pysähty keskelle kenttää... Ei myöskään auttanut, ettei mulla ollut kouluraippaa vaan lyhyt esteraippa... Sain sitten onneks pidemmän raipan lainaan ja alettiin päästä eteenpäin.. Oli siinä tunnissa jotain positiivistakin, mutta muistan lähinnä alkuähellyksen, kun mun ja Mandin yhteissäveltä ei meinannu löytyä..

Basse oli mulle uusi tuttavuus. Tosi kivan tuntuinen reipas heppa. Tehtiin vastalaukkaharjoituksia, jotka sujui hyvin. Ongelmia oli lähinnä ratsastajalla ohjata hevonen kulmaan ilman että siitä tuli liian jyrkkä tai liian kaareva. Tykkäsin Bassesta kyllä tosi paljon! :)

No niin, viime viikolla menin sitten Leolla, jolla olen aikaisemminkin mennyt. Tehtiin paljon taivutuksia niin johan alkoi heppa näyttämään hepalta ja mustakin tuntui ekaa kertaa tänä syksynä, että ratsastin jopa :D Kirsi-opekin sanoi, että Leo näytti ihan eri hevoselta tunnin alussa kuin lopussa. JES! :)

Tänään menin sitten Daisyltä, jota luulin tosiaan Mandiksi.. :,) No aika pian huomasin, että eri heppahan tää on, kun vauhtia riitti alusta alkaen. Daisy ei oikeen taipunut oikealle juurikaan, mutta ihan ok meni noin muuten. Laukkakulmat osoittautu hankalaksi. Ensinnäkin tultiin liian lujaa laukkaa ja toiseks maneesin ovi oli muutenkin Daisyn mielestä tosi ei-kiva, niin hieno spurtti tuli aina lyhyellä sivulla. Koita siinä sitten ratsastaa lyhyttä laukkaa... Mutta raviharjoitukset meni hyvin. Alkaa taas sujumaan tää ridaus! Oon kyllä siitä onnellinen :)

Neco 15.10.

Tällä viikolla listassa luki mun kohdalla Ladro, mutta tallille päästyäni se olikin muuttunut Necoksi. Noh, Neco olikin jo mulle tuttu, menin sillä ainakin kesän estekurssilla ja se oli kiva jo silloin. Tämä rautias Torin hevonen on jotenkin hirveän hellyyttävä. Alusta asti meillä menikin oikein hyvin. Varmaan se, että Neco oli päässyt päästelemään höyryjä ulos raikkaassa ilmassa edellisellä estetunnilla, vaikutti myös. Sain siihen jo alkuverkassa niin hyvän energian, että kerrankin tuntui että hevonen liikkuu kaikissa askellajeissa niin kuin pitääkin. Etenkin laukka tuntui hyvältä ja Kirsi antoikin tästä kehuja.

Sitten alettiin tekemään pysähdyksiä kentän keskelle kääntämällä pitkiltä sivuilta. Sehän ei sitten sujunutkaan mitenkään, ei käynnissä eikä ravissa. Jotenkin en vain saanut mitään tuntumaan siihen, miten Necon jalat olivat pysähdyksessä. Kirsin sanoin, meillä olikin monta "näyttelypysähdystä", jossa kaikki jalat näkyivät. Ei hyvä siis :) Loppujen lopuksi edes vähän tajusin miettiä niitä puolia askelia, joilla Neco pysähdykseen tuli, mutta ei sekään ihan kokonaan auttanut. Täytyy harjoitella vaan.

Toinen tehtävä tällä viikolla oli vastalaukkatehtävä. Puoli rataa leikkaa, jonka jälkeen suoristus vastalaukassa ja sitten taas kulman läpi vastalaukkaa lyhyen sivun loppuun, jossa ennen kulmaa raviin. Ei muuten ollut mikään helppo nakki. Sain käyttää kaiken tahdonvoimani, että sain Necon vastalaukan säilymään lyhyen sivun loppuun asti. Aluksi se ei onnistunutkaan, mutta viimeiset kerrat menivät jo melkein putkeen. Tuntui, että Neco joko pudottaa raviin tai sitten vaihtaa laukkaa viimeistään kulman jälkeen.

Tällä tunnilla sain ainakin tehdä kunnolla töitä. Neco on kyllä oikea työmyyrä ja ihana. Syksy alkaa pimetä ja kylmetä, joten tällä viikolla on juuri oikea aika tehdä uusia ratsastusvarustehankintoja areenalla huippuesteratsastuksen ohella!

8.10. Sid

Vähän on tullut taukoa kirjoittamiseen, mutta nyt ryhdistäydyn ja teen lyhyet selonteot kahdesta edellisestä tunnista. Tällä viikollahan on varsinainen heppaviikko, sillä sunnuntaina pääsee HIHS:hun, jee! Viikko sitten tiistaina sain ratsuksi Sidin. Päivän aihe oli takaosakäännökset. Alkuverkka meni Sidin kanssa hieman vaikeasti, etenkin laukassa oli vaikea saada hevoseen tuntumaa. Sid kulki pää niin matalalla, että asento tuntui jotenkin oudolta, vaikka muuten se olikin tottelevainen.

Sitten ruvettiin tekemään takaosakäännöksiä. Ensin Kirsi testasi, osataanko niitä ollenkaan. Eka kerta ei meillä ollut edes sinnepäin, mutta aika nopeasti alettiin samaan jujun juonesta kiinni. Tässä käännöksessähän takajalat polkevat lähes paikoillaan ja hevonen kääntyy takaosansa ympäri. Puoli tuntia kierrettiinkin sitten keskiympyrää ja kunhan nyt ensin minuuttitolkulla yritettiin saada etäisyyksiä kuntoon (miten se VOI olla joillekin niin vaikeeta??) niin päästiin purkamaan takaosakäännös pienen pieniin osiin. Ne menivät suunnilleen niin, että:

1) Kootaan hevonen reippaasti (mutta ei liian reippaasti, kuten yhden kerran onnistuin tekemään) puolipidättein, jotta sen on mahdollista tehdä takaosakäännös.

2) Asetus käännöksen suuntaan ja johtavalla ohjalla käännetään hevonen (ohjan pitää vain käydä sivulla, ei jäädä sinne, hevonen kääntyy koko sen ajan kun kättä vie sivulle) sisäpohkeen ympärille. Samalla ulkopohje pitää hevosen liikkeessä ja vahtii että se kääntyy eikä valu ulos, joten se ei voi olla liian takana. Ulkopohkeen käyttö oli ehkä itselleni tärkein ohje, ainakin alussa pidin sitä liian takana, jolloin en pystynyt vaikuttamaan tarpeeksi hevoseen.

Vaikka oli kevyehkö tunti, oli todella hyvä, että keskityttiin yhteen asiaan ja käytiin liike kunnolla läpi. 

Yyterin leiri - päivä 2 ilta

Olimme sopineet iltapäivän maastolenkin alkavaksi klo 17. Saavuimme tallille ajoissa ja jaoimme taas hevoset tuttuun tapaan. Kaikki saivat itselleen uudet hevoset ja minulle valikoitui nuori suomenhevosruuna Reino. Reino ei ollut ollut aikaisemmilla tunneillamme, joten minulla ei ollut hänestä mitään tietoa. Tallin omistaja Marju kertoi Reinon olevan 5-vuotias järkevä kaveri. Tallin sivuilla Reinoa kuvaillaan seuraavasti: "Reino on lupsakka suomenhevonen. Reino on vasta viisi vuotias ratsun alku. Reino osallistuu maastoille, mutta ratsastustunneilla vielä emme häntä näe. Maastossa Reino taitaa kaikki askellajit ja on super luoettava. Emma on Reinolla hypännytkin jo pikku esteitä. Emma kouluttaa Reinoa ratsuksi syksyn ajan, jonka jälkeen Reinon on tarkoitus osallistua tuntitoimintaan." Laitoimme hevoset valmiiksi ja teippasimme suojat kiinni jesarilla, etteivät ne tippuisi kastuessaan.

Reino tarhassa

Ennen maastoon lähtöä Marju kertasi meille turvallisuusohjeet ja sanoi, ettei mitään askellajeja ole pakko mennä, jos ei halua. Jalustimet laitoimme hiukan lyhyemmäksi kuin normaalit koulujalustimet. Tämän jälkeen lähdimmekin hevosilla jonossa kohti Yyterin metsäpolkuja. Yyterin leirin maastolenkit ovat se ehdoton syy, miksi kannattaa kauempaakin paikalle saapua! Muistan viime vuodesta upean Yyterin rannan, huimat laukkapätkät maastossa sekä reissun ehdottomana kohokohtana laukkatykityksen pitkin Yyterin rantoja. Se tunne, kun monta sataa kiloa painava hevonen lähtee täyteen laukkaan on jotain mahtavaa!

Reino

Reinosta huomasi heti, että edellä oleva Oiva-hevonen oli sen kujeilukaveri ja kaverukset olivat erittäin menohaluisia :D Reino vaikutti kuitenkin erittäin fiksulta ja maastovarmalta pollelta ikäänsä nähden, joten pieni innokkuus ei minua haitannut. Menimme mutkaisia ja vaihtelevia metsäpolkuja suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta maaston niin salliessa menimme ravia. Yhdessä kohtaan hepat alkoivat hiukan kuumua, jolloin Marju kertoi sen kohdan normaalisti olevan laukkapätkä. Hepat joutuivat kuitenkin pettymään, koska menimme rantaan asti lähes kokonaan ravia ja käyntiä.

Yyterin rantaan saavuttuamme kävimme ensin kahlaamassa hevosten kanssa. Kahlauksen jälkeen sovimme, että testaamme hiukan laukkaa rannassa. Loppupeleissä sitähän me kaikki odotimmekin, vaikka ehkä hiukan oli jännitystä ilmassa heppojenkin odottaessa "laukkakisaa". Hepat kun käyvät maastossa säännöllisesti ja tietävät pääsevänsä laukkaamaan rannassa lujaa useimmiten. No, "lähtöluvan" saatuamme käänsimme hepat kohti toista suuntaan ja WHUM, kaikki menivät kiisivät laukkaa eteenpäin niin että vesi roiskui! Parin sadan metrin kiitolaukan jälkeen Marju hidasti ensin hevostansa, minkä jälkeen kaikki muutkin hidastivat ja kaikki saivat hevosensa käyntiin. Vitsit, että oli taas mahtavaa!

Maisemia maastosta

Rannassa kahlailun ja laukkailun jälkeen lähdimme takaisin metsäpolkuja pitkin. Hiukan illan viiletessä tuli kylmä, sillä ratsastushousut kastuivat rannassa reisistä ja sääristä aika lailla. Loppumatka sujui ehdottomasti rauhallisemmin, koska hevoset olivat saaneet päästellä höyryjä laukassa sekä ratsastajat alkoivat luultavasti luottamaan kaikki ratsuihinsa enemmän jo pienen yhteistyön jälkeen. Kaikki hevoset käyttäytyivät muutenkin todella hyvin. Kyllä taas mietin, että onpa tämä elämää; suomenhevosella aurinkoisessa metsässä ratsastusta ja kaunista, syksyistä luontoa ympärillä. Kunnon kansallisromanttinen fiilis.

Yyterin leiri - päivä 2 aamu

Lauantai aamu alkoi puolipilvisenä. Aamukahvit juotuamme ja aamupalat syötyämme lähdimme lampsimaan kohti tallia. Tallissa meitä oli vastassa Emma, joka kertoi pitävänsä meille estetunnin. Olin todella innoissani, joskin hieman jännittynyt tunnin aiheesta. Olen aikaisemmin käynyt säännöllisesti estetunneilla sekä Jorvaksessa että Matinkylässä, mutta viimeisestä estetunnista alkaa olemaan jo vuosi aikaa... Esteet ovat ehdottomasti mun juttu ratsastuksessa - siinä on menoa ja meininkiä ja kunnon urheilufiilistä! Koska olen tykännyt esteistä, olen estetuntien lisäksi käynyt estekursseilla "kotitallien", Matinkylän ja Jorvaksen, lisäksi Tapiolassa, Husössä sekä Vihdissä maastoestekurssilla. Esteratsastus <3

Tallin kylttikin sen kertoo

Emma kertoi meille hevoset, jotka oli varattu meidän tuntia varten ja sovimme taas porukalla, millä hepalla kukin menisi. Minulle valikoitui Oiva, reipas suomenhevosruuna. Oiva olikin minulle viime vuodesta tuttu, tosin silloin menin sillä maastolenkin, mutta muistin, että vauhdikkaasta kaverista oli kyse. Tallin sivuilla Oivaa kuvataan näin: "Oiva on laadukas suomenhevosruuna. Oivalla on kisattu esteitä 100cm tasolla ja lisäksi hän taitaa myös koulukiemuroita. Koulutustasoltaan Oiva on heB. Oiva on vireä hevonen joka tykkää kovasti maastolenkeistä."

Haimme hevoset aamulaitumilta ja laitoimme kuntoon. Oiva oli ehkä hiukan aamu-uninen, sillä alkuverkassa joutui hieman ratsastamaan eteenpäin. Verryttelyn jälkeen aloimme tekemään este- ja kevytistuntaharjoitusta pääty-ympyrällä sekä ravissa että laukassa. Tehtiin siis ravi-laukkasiirtymisiä. Ai että jalat huusi hunajaa! Kummatkin istunnat tuntui aivan mahdottomilta ravissa. Laukassa pääsin jotenkin nousemaan ylös satulasta, mutta lihakset petti aika nopeasti... Treenin puutetta!

Oiva tarhassa

Istuntatreenin jälkeen aloimme hyppäämään ristikko-pysty-yhdistelmää. Esteiden väliin oli tarkoitus saada kolme sujuvaa laukka-askelta. Oiva alkoi olla oma itsensä ja virkeä tässä vaiheessa. Minun piti keksittyä lähinnä laukan työstöön ennen estettä, että se oli tarpeeksi sujuvaa eikä liian kiireistä. Kahta estettä tultiin kummastakin suunnasta laukassa. Tämän jälkeen hyppäsimme porttia, joka oli puoliradan lävistäjällä. Sain kehuja katseestani, jonka kohdistin esteeseen jo lyhyen sivun alussa (jotain sentäs muistan estetunneista). Oiva selvästi tykkäsi hyppäämisestä, eikä tarvinnut ollenkaan jännittää, meneekö se esteiden yli vai ei. Portin kanssa mokasin itse pari kertaa lähestymisen, mutta Oiva suoriutui hienosti ja laukat vaihtui melkein joka kerta! :)

Portin jälkeen hyppäsimme pitkällä sivulla olevaa okseria. Lopuksi yhdistimme nämä esteet; sarja vasemmassa laukassa -> portti + laukanvaihto -> okseri. Esteiden korkeus radalla oli noin 60cm - ei siis mitään kovin korkeita, mutta oikein sopivia tälläisen tauon jälkeen! Kunnon estekärpänen puraisi ja alkoi oikein harmittamaan, ettei nyt ole oikein aikaa ottaa toista viikkotuntia ja hypätä säännöllisesti esteitä. Mutta kevättä odotellessa!

Tunnin jälkeen hoidimme hepat ja veimme tarhaan jatkamaan päivää. Me ratsastajat lähdimme kaikki intopiukeina ruuanlaittoon, päikkäreille ja venyttelemään.

Telma 5 v.

Kun kesällä taas vuoden tauon jälkeen aloitin ratsastuksen Peikin tallilla, vähän jännitti, että mitähän tästä tulee. Mutta voi sitä riemua, kun on jälleen hevosen selkään päässyt ja ratsastuksen makuun! Joka tunnin jälkeen on vaan niin hyvä olo ja stressi kaikonnut, vaikka joka paikkaan sattuukin. Kaikki hepat Peikillä on uusia, mutta epäilin turhaan, miten niiden kanssa tulisin toimeen Husön rakkaisiin polleihin verrattuna, sillä hyvin on mennyt. Tänne aion kertoa hevosista, tunneista, mitä niillä tehtiin, mikä meni hyvin ja mikä huonosti, ja kaikesta muusta mitä mieleen juolahtaa.

Viime viikolla (17.9) menin Condorilla, joka on iso ja musta, lempeä hevonen. Condorilla olin jo kerran aiemminkin mennyt. Molemmilla kerroilla huomasin, että alkuverryttely oli jotenkin todella hankalaa. Condor selvästi on hitaasti lämpeävää tyyppiä. Puolen tunnin venkoilun ja vaivalloisen vääntelyn jälkeen alkoi vähitellen tuntua siltä, että mennään edes jokseenkin samaan suuntaan. Kuten Kata jo kertoikin, teimme istuntaharjoituksia. Se on ikuisuusaihe, jota on aina hyvä kerrata. Condorilla on todella suuri askel, joten harjoitusravissa sen selässä istuessa samaistuin lähinnä tuhannen kilon jauhosäkkiin. Kuitenkin, kun lopettaa koko ajan miettimästä pomppimista ja tekee mitä Kirsi käskee, eli laittaa ne jalat ja hartiat alas avaa ne lonkat eikä purista reidellä niin johan se vähitellen alkaa ratsastusta muistuttaa. Kieltämättä tuli aika hyvä fiilis, kun Kirsi tunnin lopuksi kehui, että istuntani parani tunnin kuluessa todella paljon. Kaikkeni antaneen olo ainakin oli.

Parantelinkin kolottavaa kroppaani lähes näihin päiviin asti tuon viime viikon tunnin jälkeen ja parahiksi tunsin itseni tänään ennen uutta ratsastustuntia ihan ihmiseksi. Facebookin todella kätevästä tallin ilmoitustaulu -ryhmästä bongasin, että menen Delmalla, josta ei löytynyt tallin sivuilta kuin nimi. Erikoisen, vähän kimoa muistuttavan hevosen selkään päästyäni selvisi, että heppa on saapunut Peikille vasta pari viikkoa sitten. Kun tähän tietoon vielä lisättiin parkkipaikkaa asfaltoivat helvetin koneet, alkoi vähän jännittää. Ylipäätään säikähtävistä uusista hevosista ja kaikesta, mikä voi hevosen pelästyttää, on jäänyt mulle pieni pelko erään muutaman vuoden takaisen, ambulanssi-matkaan, 1,5 vuoden fysioterapiaan ja 20-senttiseen arpeen päättyneen ratsastustunnin jälkeen.

                                         Delma (Telma)

No pelottelin itseäni jälleen turhaan, sillä Telma osoittautui oikeaksi viilipytyksi. Tyyppi on tullut vieraaseen paikkaan ja asfalttikoneet pörrää ympärillä, mutta hän vain kylmän viileästi luotti selässään istuvaan epämääräiseen höllyvään kasaan. Hämmentävää luottamuksen osoitusta. Kirsi kertoi myös tunnin aluksi, että Telma on nuori hevonen ja antoi ohjeeksi, ettei jalalla saa tehdä yhtään mitään liikaa vaan raippaa pitää käyttää. Pari kertaa sitä aluksi sitten käytin ja sen jälkeen jalkaa ei tarvinnut kuin vähän näyttää fiksulle Telmalle. Laukoissa sillä oli pientä haparointia, mutta kun en tyrinyt vaan annoin oikeat avut niin laukatkin nousivat kivasti. Avotaivutus ja keskikäynti sujuivat ja keskiympyrällä lopuksi tehdyissä laukannostoissa ajoittain oikein hyvä fiilis. Tunnin lopuksi selvisi, että Telma on vasta 5-vuotias, onneksi se kerrottiin mulle vasta tunnin jälkeen! Epäilen, että olen päässyt open lemmikiksi, koska taas tuli kehuja hyvästä ratsastuksesta. Annan kunnian täysin Telmalle, joka ymmärsi mua. 

Yyterin leiri - päivä 1

Kuulun Troijan Hevoseen eli Helsingin yliopiston hevosharrastajien kerhoon. Troijan tarjontaan kuuluu vakiotuntien lisäksi erilaisia kursseja ja leirejä. Tänä vuonna, kuten edellisenäkin, osallistuin Yyterin ratsastusleirille. Leiri on viikonlopun pituinen ja pidetään siis Porin Yyterissä, Yyterin Ratsastuskeskuksessa.

Lähdimme matkaan perjantai-iltapäivänä. Olimme sopineet osallistujien kanssa kimppakyydin kulujen säästämiseksi. Kaikki osallistujat olivat minulle uusia tuttavuuksia, mutta jo automatkalla selvisi, että kaikki olivat erittäin mukavia ja juttua riitti :) Kävimme matkalla syömässä ja ostamassa viikonlopun ruuat.

Leirin majoituksena toimii vanha koulu, joka on ihan tallin vieressä. Perille saavuttuamme heitimme kamat vain sisään ja vaihdoimme vaatteet ja lähdimme kohti tallia. Tallilla saimme tietää, mitkä hevoset meille on varattu ja teimme hevosjaon itse. Minä menin Tupunalla, josta tallin sivuilla kerrotaan seuraavaa: "Tupuna on kiltti puoliverinen jonka koulutustaso on heA. Tupuna on kokeneille ratsastajille mieleen, koska hän on erittäin kyvykäs este- ja kouluhevonen." Tupuna oli kuulemma vanha rouva, mutta sitä ei huomannut mistään. Heppa oli tosi kiltti, yhteistyökykyinen ja yritteliäs. Tykkäsin tosi paljon :)

Tupuna

Tuntia piti Mauri, joka kertoi pitävänsä tunteja kerran viikossa ja muuten hän keskittyy valmennustoimintaan sekä ponien kasvattamiseen. Tunnilla teimme avotaivutuksia, vastalaukkoja ja pohkeenväistöjä. Kaikki sujui oikein hyvin ja Tupuna alkoikin innokkaana aavistelemaan aina parin ensimmäisen suorituksen jälkeen, joten lähinnä minun piti hillitä sen menoa. Tupunan askel oli erittäin miellyttävä ja siihen oli helppo mukautua. Tunti menin kaikin puolin hyvin ja sekä hevosesta että opettajasta jäi erittäin miellyttävä kuva!

Tupuna

Tunnin jälkeen hoidimme hevoset ja lähdimme kohti majoitusta iltapalalle ja nukkumaan.

Istunta hakusessa

Olen nyt noin kuukauden käynyt rastastustunneilla. Paikan ja hevosten ollessa uusia, totesin, että ainut tapa pysyä perässä (lue muistaa), mitä on milloinkin tehnyt ja millä hevosella, on pitää päiväkirjaa. Tässä siis ensimmäinen päiväkirjamerkintä :)

Tänään menin Leolla, jolla muistaakseni menin myös ihan ensimmäisen tuntini Peikillä. Leo on mukava pikku-heppa, en osaa siitä sen tarkempaa analyysia vielä tehdä. Alkuverryttely ei mennyt ihan putkeen, varsinkaan laukat. Leo päätti, mistä mennään ja veteli mutkat suoriksi. En saanut heppaa ollenkaan tuntumalle saatika taipumaan... Ajattelin, että "jes, hyvä alku, en osaa enää edes ohjata hevosta". :D Alkuverryttely on meillä itsenäistä, joten menin vaan erilaisia teitä ja kiemuroita, jotta saisin yhteistyön sujumaan paremmin. Kuten opettajamme Kirsi sanoi; ulkoavut, ulkoavut, ulkoavut! No ei löytynyt.

Itse tunnilla keskityimme istuntaan, mikä oli todella hyvä juttu! Itsestäni tuntuu, että olen kahdeksan kuukauden tauon jälkeen ihan hukassa hevosen selässä. Tiedän, että istun väärin ja tunnen sen kyllä, mutta en vaan löydä oikeaa fiilistä - TODELLA rasittavaa! Ensin kävimme käynnissä istunnan perusjuttuja läpi (istuinluut, reiden asento, pohkeen paikka, kädet, ryhti). Kun oikea asento oli edes suurinpiirtein löytynyt (istuntaa voisi harjotella vaikka 100 vuotta), aloitimme ravi- ja laukkatyöskentelyn. Opettajan mukaan nojasin liikaa taaksepäin ja en kantanut itseäni kunnolla. Koitin keskittyä eteenpäin nojaamiseen ja vatsalihastyöskentelyyn, mutta ei se silti oikein sieltä löytynyt...

Mukavaa tunnissa oli se, että keskityttiin vain omaan tekemiseen, tosin Leo meni aika lujaa laukkaa, joten keskiympyrällä etäisyyksien hallintaan piti myös hieman panostaa. Tunnin jälkeen sain palautetta, että pitäisi vielä keskittyä istunnan löytämiseen, mistä olen täysin samaa mieltä! Edellisellä tunnilla teimme myös istumaharjoituksia, jotka menivät vieläkin huonommin ja sen kimmokkeena varasin itselleni istuntakurssin lokakuulle!

Toivottavasti saan paketin edes jotenkin kasaan syksyn aikana, jotta voin taas keväällä alkaa hyppäämään esteitä ja ehkä kisaamaan ;)

Takamus on taas kerran vereslihalla, mutta onneksi nahka kasvaa takaisin...