Vk 46 Onnistumisia Necon kanssa

Tällä viikolla oli vain estetunti, harjoitusestekilpailuihin en ole vielä uskaltautunut. Ehkäpä keväällä kerään rohkeuteni ja menen kokeilemaan edes 60 cm rataa. Jos yhtä hyvä fiilis estetunneilla jatkuu. Jotenkin sitä aina yrittää kerätä itsensä ennen tuntia niin, että vaikka olisi kuinka vaikea hevonen tai päivä, yrittäisin kuitenkin lähteä puhtaalta pöydältä tunnille ja tekisin parhaani. Näin ajattelin eilenkin, kun sain Necon, jonka kanssa mulla on ollut hyviä ja vähemmän hyviä tunteja.

Neco pitää saada kulkemaan pohkeen edessä kunnolla, jotta se ei jää veltoksi ja laukka kipittelyksi, sillä jos niin käy, niin eihän se hyppää. Verkassa keskityin siihen ja onnistuin kohtuullisesti. Neco kuitenkin kaatui selvästi vasemmalle taistelin saadakseni sen suoraksi vasemmalle. Oikea puoli oli paljon helpompi. Mervi ohjeisti pitämään vasemman käden vasemmalla, ei ollut niin helppoa kuin miltä se kuulostaa.

Mentiin tällä kertaa selkeää tehtävää monta kertaa, joka oli hyvä juttu. Tuli varmempi olo ja ehti vähän tarkemmin ajatella tekemisiään. Ensin oli keskihalkaisijalla kavaletti, jonka jälkeen oikealle laukattiin koko pitkä sivu ja sitten toisella pitkällä sivulla kavaletti - 3 askelta - pysty - 1 askel -pysty - neljä askelta - kavaletti, jonka jälkeen vielä toinen kavaletti keskihalkaisijalla ja vaihto. Yritin keskittyä painoon, katseeseen ja etenkin siihen, että saan Necon hyvään laukkaan. Vaihdot menivät hyvin ja vaikka ihan aluksi Neco meinasi vähän jäädä hitaaksi ja otti sarjan jälkeen 5 askelta, sain korjattua tilannetta hyvin. Lopuksi sarja näyttikin jo taas hirveän korkealta ja yritin psyykata itseäni, etten ollenkaan miettisi sitä. Eikös sitten muut tuntilaiset juuri ennen mun vuoroa kuitenkin kommentoineet, että hui kuinka korkeita. Ei noin saa tehdä! Onneksi sain pidettyä itseni kasassa ja keskityttyä laukkaan. Hyvin meni, eikä Neco epäröinyt yhtään! Yhden mokan tein, kun Mervi neuvoi mua sarjalla ja piti korjata Necoa vähän suoremmaksi välissä. Siinä vaiheessa tietysti unohdin viimeisen kavaletin ja laukanvaihdon kokonaan ja menin ohi. Mikä siinä onkaan, että esteillä tulee ihan putkiaivoksi, eikä pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerralla...

Peikin hepat on kyllä niin hyviä opetushevosia esteillä. Ne tekee juuri niin hyvin kuin ratsastaja osaa pyytää, mutta eivät kyllä ilmaiseksi paljon anna. Se opettaa joka askeleella. Tästä on hyvä jatkaa.

Vk 45: Positiivista kehitystä

Tällä viikolla oli yllättävän hyvät tunnit, ottaen huomioon, että näillä hepoilla ei ole mennyt aiemmin hirveän hyvin. Marraskuu ei ole alkanut kovin mieltä ylentävästi, pimeys on läpitunkevaa ja ankeaa. Tunnit kuitenkin sujuivat.

3.11. Estetunnilla Kirsi sijaisti Merviä ja sain Leon, jonka kanssa meillä ei vaan oikein synkkaa. Mutta ilmeisesti sen kanssa on monella muullakin vähän haasteita, joten ei siinä mitään. Leo nyt on vaan aika jääräpäinen, verkassa sen kanssa tuntuu aina olevan vähän vaikeampaa kuin itse tehtävillä. Samoin oli nyt. En meinannut saada sitä edes oikeaan laukkaan, se nosti väärää laukkaa koko ajan. Ravissa ja käynnissä tuntui kohtuulliselta, vaikka jouduin muutamaan kertaan taistelemaan sen kanssa kentän keskellä. Laukka oli tosiaan kaikista vaikeinta ja puolikas maneesikin jotenkin rajoitti sitä, että olisin kunnolla mahtunut laukkaa työstämään.

Eli taas kyllä lähdettiin aika epävarmalta pohjalta hyppäämään. Onneksi ensimmäiseksi piti mennä vaan paria kavelettia, joihin piti kyllä tehdä todella hyvät tiet. Leohan vaihtaa laukat lennosta, mutta töitä piti tehdä, että olisin saanut sen vaihtamaan jo kavaletin päällä. Ei tainnut onnistua kertaakaan. Ihme ja kumma sain sen sentään laukkaamaan, kai sekin tajusi oman parhaansa, kun esteitä tuli eteen.  Hypättiin sitten kaveletien lisäksi aika monipuolista pikkurataa, jossa oli kavelettien lisäksi pysty, okserille lähestyminen kaarevalla uralla ja sen jälkeen vielä sateenkaaripysty lopuksi. Leoa piti ratsastaa paljon jalalla ja ulkoavuilla yritin pitää sen suorana, mutta se hyppäsi aika kivasti eikä ollut niin löysä kuin aiemmin. Olin positiivisesti yllättynyt, mutta en kyllä hirveän mielelläni sillä silti mene, kun ei meillä oikein ole yhteistä säveltä.

4.11. Tasaiselle tunnille sain Mimmin, josta olinkin oikein ilahtunut. Oon mennyt Mimmille joskus keväällä vaan kerran ja silloin se oli mun kanssa aivan liian rauhaton, hyvä kun sain sen kävelemään edes hetken, kun se juoksi pois alta. Nyt yritin olla alusta asti tosi rauhallinen ja sain Monicalta, joka sitä usein ratsastaa, vinkiksi, että pitää mennä ihan "mummona" koko verkka ja laukassa pitää ulko-ohja kunnolla kädessä. Vähän tein siirtymisiä ja testailin jarruja ja sitten taivuttelin rauhallisesti. Oikein mukavalta tuntui Mimmi käynnissä ja ravissa. Laukkakin oli ok, mutta vaikeampi. Aika paljon piti tosiaan ulkoapuja käyttää, että sai Mimmin hieman hidastamaan tahtia. Onnistuin kuitenkin melko hyvin, Kirsikin kehui tahtia. Tehtävänä oli etuosakäännöksiä, joihin piti Mimmiä hidastaa reippaasti ja sitten kiemurauraa kahdella kaarella, joista toisella piti lyhentää ravia. Mimmille tällaiset tehtävät varmaan sopivat, piti mennä suhteellisen rauhassa. Se myös lyheni aika kivasti. Lopuksi mentiin taas ympyrällä laukkaa ja lyhennettiin sitä. Se oli aika vaikeaa, ja Mimmi vähän riehaantui. Mutta kaiken kaikkiaan meni paljon paremmin kuin eka kerta Mimmillä. Sillä on tosi kiva askellajit ja muutenkin se on todella sympaattinen, voisin mennä sillä mielelläni useamminkin. On oikeasti kiva mennä välillä hepalla, joka itse pyrkii kunnolla eteenpäin.

Vk 44: Kakkua vai ei?

27.10: Halloween-viikolla oli vieläkin niin lämmintä, että toinen tunti oli ulkona ja toinen sisällä. Sopivan kuivaakin sattui olemaan alkuviikosta. Maanantain estetunti oli maneesissa ja meitä oli yllättäen vain neljä! Varsinainen pienryhmätunti. Peikin tyttö Steffi liittyi nuorella hevosellaan meidän tunnille mukaan. Mun piti mennä Leolla, mutta listaan olikin vaihtunut Sid, koska meidän tuntilainen Panu ei voinutkaan tulla tunnille selkänsä takia. Vähän jännitti taas Sid, mutta verkka meni kohtuullisesti ja sain siitä vähän itseluottamusta. Mervi kyllä kyseli, onko Sid kevyt kädelle, eikä ollut, mutta mun mielestä se oli kuitenkin kohtuullinen. Yritin sitten vielä käyttää paljon jalkaa ja puolipidätteitä, etten joutuisi vetokilpailuun sen kanssa.

Hypättiin ensin paria kavalettia pitkällä sivulla, jotka piti mennä myös vastalaukassa. Sehän olikin mielenkiintoista, ajattelin, ettei ikinä onnistu, mutta ihme ja kumma se sitten sujuikin. Meidän piti vielä vaihtaa laukka sitten oikeaksi toisen kavaletin jälkeen, senkin sain tehtyä. Voittajafiilis taas! Aika haastavaa silti. Mervi sanoi, että vastalaukka auttaa kummasti suoruuteen ja sitä se tekikin.

Sitten ruvettiin tulemaan toisella lävistäjällä kahta pystyä, jotka oli sarjana ja sitten kavalettia ja okseria, joiden jälkeen vielä yksi kavaletti. Pari kertaa menin aika hyvin Sidin kanssa. Se vaihtoi laukat ja pysyi kohtuullisesti pohkeen edessä. Mervi kyllä muistutti taas omasta asennosta, joka oli vähän liian edessä taas ja kantapäät eivät pysyneet alhaalla. Yritin siihen sitten oikein keskittyä, mutta kyllä mun keskittyminen viimeistään siinä ennen okseria herpaantuu.

No sitten kun lopuksi Mervi sarjan ja okserin isommaksi, katselin kauhuissani, että kylläpäs se okseri näyttää isolta. Oikeasti ne oli ehkä vähän yli 80, eli ei pitäisi olla ylitsepääsemättömiä. Ehkä mun ajatukset oli okserissa tai jotenkin alitajuisesti taas jännitin, ja lisäksi kaarteessa Sid oli vino, joten eihän se mennyt ekastakaan pystystä yli. Ekan kerran pysyin vielä jotenkin selässä, mutta sama toistui ja jäin seuraavalla kerralla roikkumaan Sidin kaulalle. Mervi huusi, että älä puhua :) Pysyin kaulalla, mutta jotenkin pääsin siihen istumaan. Sid mietti varmaan, että mitä hemmettiä tuo oikein puuhaa. Olisi kyllä tullut aikamoinen hupivideo siitä mun touhusta, mutta onneksi ei ollut kuvaajia paikalla. Kun totesin, etten enää pääse takaisin satulaan kaulalta, jalkauduin. Hyppäsin takaisin selkään ja pääsin kuin pääsinkin ihan hyvin koko tehtävän läpi. Vaikka Mervi laski mulle ja Tiinalle (joka putosi mun jälkeen samassa kohtaa) esteitä, Sid olisi kevyesti mennyt suuremmatkin. Vikan kavaletin jälkeen kyllä sitten vielä huitaisin jalalla Sidiä niin, että se pukitti ja otti spurtin, mutta onneksi pysyin selässä. Olipahan taas aikamoinen tunti... Ilmeisesti kun en varsinaisesti pudonnut, niin kakkua ei kuitenkaan tarvii tuoda seuraavalle tunnille :)

28.10: Koulutunnin tiistaina menin Necolla kentällä, jossa oli yllättävän lämmin, mutta tuulista ja pimeää. Arvelin, että Neco voisi jänistää nurkissa olevia mörköjä, mutta se ottikin melko lungisti. Mitä nyt välillä katseli pelokkaasti Kirsiä, ehkä oli syytäkin :D

Tehtävänä oli pohkeenväistöjä ja väistöä ympyrällä eri askellajeissa. Aluksi oli aika vaikea saada Necoa kuuntelemaan pohjetta, mutta kyllä ne väistöt auttoivat. Neco oli yllättävänkin reipas, mutta sitten ympyrällä meinasi hyytyä Kirsin valvovan silmän alla. Kirsi kommentoikin, että Neco teki aika hyvin kaiken, mitä pyysin, mutta oli vähän hidas. Musta meillä meni oikein kivasti eikä Neco ollut yhtään niin jähmeä kuin mitä se välillä on ollut. Toki olisi voinut olla vielä paljonkin parannettavaa siinä, miten se takajalkojaan käytti ja varmaan olisin minäkin voinut rohkeammin antaa sen ravata, mutta pääasiassa Neco oli kiva. Tykkään sen suhteellisen pienistä askelista, ravissa on helpompi istua.

Vk 43: Yläilmoissa Condorilla

Viime viikolla oli vain hyppytunti, ja koska Mervin varpaille oli astunut hevonen, meillä oli Anu sijaisena. Vähän ahdisti, kun sain Condorin, oltiin maneesissa ja oli vielä Anu opena. Ei hyvä yhdistelmä ajattelin. 

Saatiin kuitenkin ihan hyvä tunti aikaan ja sain Condorin liikkumaan eteenpäin. Pari kertaa se yritti pysähtyä keskellä kenttää, mutta onneksi oli aika eteenpäinpyrkivä koko tunnin. Mutta kun olen viime tunnit mennyt lähinnä Bassella ja Ripalla, Condor tuntui järkyttävän suurelta. Ihan kuin olisi istunut jossain liikkuvan kerrostalon ylimmällä parvekkeella. Condorin laukkakin on sellaista huojuvaa jättilaukkaa. Yritin saada siihen jotain muutosta, mutta vaikeaa se oli. Vähän jännitti ruveta hyppäämään. 

Anu oli tehnyt ihan kunnon tehtävät meille, joissa oli aika paljon käännettävää pienessä tilassa. Yllättävän hyvin Condor kääntyi kuitenkin ja vaikka laukka oli isoa, se hyppäsi ihan kivasti ja luotettavasti. Vähän se otti kierroksia vuoronsa odottelusta ja yritti peruuttaa kavereiden päälle, mutta totteli sitten tehtävällä melko kivasti. Omassa tasapainossa oli jälleen kerran parannettavaa, vähän heiluin satulassa miten sattuu. 

Kaiken kaikkiaan selvisin yllättävän hyvin. :) 

Vk 42: Basse ja Leo

13.10. maanantaina sain estetunnille Bassen. Että kun nämä päivitykset pitäisi vaan tehdä heti tunnin jälkeen, niin olisi kunnolla mielessä mitä tehtiin. Nytkään en oikein muista mikä oli tehtävä. Bassella olen nyt mennyt useamman kerran lyhyen ajan sisällä ja se varmasti vaikutti osaltaan siihen, että nyt meillä meni oikein hyvin. Vieläkin verkassa oli kyllä aika vaikea saada Bassea lyhenemään, mutta tehtäväkin oli ainakin alussa onneksi sellainen, että sarjan väliin piti ottaa aika pitkät askeleet. Joka tapauksessa Bassen kanssa tuntui hyvältä ja uskalsin ratsastaa kunnolla, meillä synkkaa kaikin puolin aika kivasti. Erityisen iloinen olen siitä, että pystyin tekemään oikeasti muutoksia hevosen liikkumiseen itse ja se kuunteli ja odotti hyvin.

Tiistain koulutunnille sitten menin Leolla, jonka kanssa on aina ollut aika haastavaa. Alkutunti ja verkka oli sitä samaa taistelua kuin aina ennenkin, en meinannut saada Leoa edes laukkaamaan. Mutta kun tein aika paljon avoa ja muita taivutuksia ja siirtymisiä, niin lopputunnista Leo olikin jo parempi. Meillähän meni melkeen puoli tuntia siihen, että jahdattiin karannutta Justusta ympäri maneesia, joten ei siitä koko tunnista oikein mitään tullut. Justus on näköjään ottanut tämän tavakseen, sillä oli irti myös eilen kentällä. Se oli ihan mahdoton ja kävi Leoakin usuttamassa leikkiin monta kertaa. Onneksi Leo ei lähtenyt mihinkään, vaan pysyi aika rauhallisena.

Vk 41: Basse ja Marco

Tällä viikolla oli molemmilla tunneilla tutut hevoset, mutta Marcolla en kyllä ole pitkään aikaan mennyt koulua.

Estetunnille sain jälleen Bassen. Parin Ripa-tunnin jälkeen olikin miellyttävää, että hevonen pyrkii alusta asti itse eteenpäin. Yritin keskittyä verkassa lyhentämään laukkaa, mikä on aina Bassen kanssa haaste, eikä oikein tuntunut, että se onnistui nytkään. Kavaleteillekin tuli huonoja kompuroivia hyppyjä kun Basse ryysi löysänä eikä saatu hyvää hyppypaikkaa. Kun yritin lyhentää, se joko ryysi pää ylhäällä tai tippui raviin.

Tehtävä oli sarja keskihalkaisijalla, jossa oli pysty-okseri-pysty ja viimeisessä vaiheessa vielä toinenkin okseri. Niiden jälkeen piti mennä siihen suuntaan, mikä laukka tuli ja mennä loivalla kiemuralla kaksi kavalettia, joissa piti vaihtaa laukat. Ei taas mikään helppo nakki. Onneksi sarjan välit oli aika isot (vaikka ensin ne näytti minusta pieniltä), joten Basse ja minä päästiin vähän helpommalla ja sarja menikin aika hyvin. Ekalla kerralla olisi pitänyt myödätä enemmän okserilla, mutta sekin alkoi sujumaan. Kavaletit ja vaihdot oli sitten vaikeampia, joka ei ollut mitenkään yllättävää. Bassen kanssa kuitenkin tuntui sen verran turvalliselta, että pystyin kerrankin keskittymään ratsastukseen paremmin ja sain tehtyä muutaman kerran molemmat vaihdot oikein, josta hurrasin mielessäni :) Melko hyvä tunti, mutta millähän sen laukan saisi lyhenemään...

Marcon kanssa koulutunnin aiheena oli jälleen suora hevonen kaikissa askellajeissa. Lopuksi myös lyhennyksiä keskiympyrällä laukassa ja ravissa. Marco ei tod. ole kovin suora, joka kyllä tuli selväksi verkassa. Se myös yrittää aina päästä niskan päälle ja voittaa vetotaistelun ratsastajan kanssa. Nyt voitettiin ehkä 50-50, kovalla työllä otin voiton kotiin välillä. Mutta vielä olisi ollut parannettavaa. Verkassa tein paljon siirtymisiä ja taivutuksia, kun huomasin veto-ongelman. Verkka onnistui fiiliksestä huolimatta melko hyvin, sillä sain jo muutaman kerran jälkeen Marcon aika kivasti suoraksi keskihalkaisijalla ja laukan nostotkin meni hyvin. Kirsi ainakin oli tyytyväinen. Pari kertaa piti korjata ja ratsastaa koko ajan kieli keskellä suuta. Lopussa Marco rupesi jo laukan nostoa ennakoimaan, joka oli vähän ärsyttävää... Koko tunti tuntui taas vaikealta enkä oikein osaa istua Marcon askellajeissa, mutta loppua kohti parani ja kun vaan yritti kovasti, niin sai tuloksia aikaan. Siitä tuli hyvä fiilis. On kyllä ollut kaikki paikat jumissa tällä viikolla ton tunnin jälkeen. :)

Vk 38-40

Viikot vierivät ohi hirmuista vauhtia ja nyt ollaan jo lokakuussa. Syksy on ollut harvinaisen lämmin ja kuiva. Molemmat tunnit ovat ollet maneesissa muistaakseni vaan yhtenä viikkona, muuten on saanut ratsastaa isolla kentällä tai maneesissa.

Vk 38
Estetunnilla menin Bassella. En oikein muista mitä tehtiin, mutta Basse tyypilliseen tapaansa oli kiva, mutta laukka oli pitkää. Sen kanssa on se ongelma, että en saa laukkaa verkassa lyhennettyä tarpeeksi ja sitten se vähän kuumenee esteillä. Se on silti ihana. Pitäis malttaa vaan ratsastaa enemmän verkassa.

 Koulutunnin menin Condorilla, joka ei sitten sujunut hirveän hyvin. Vastalopputunnista sain siihen vähän parempaa tuntumaa. Condor on niin jättimäinen ja jästipäinen, että vaatii ratsastajaltakin aikamoista päättäväisyyttä saada se liikkumaan kunnolla.

Vk 39
Estetunnille sain Ripan. Sen kanssa mulla on ollut hyviä ja huonoja päiviä aiemmin. Kaiken a ja o Ripan kanssa on verkka. Sitä ei voi liikaa painottaa, että verkka on Ripan kanssa se työläin osuus ja jos ekan puolen tunnin aikana sitä ei saa liikkumaan, lopputuntikin on tuskaa. Mervi usein sanoo, että Ripaa pitää "villitä" alkuverkassa niin, että innostuu ja vaihtaa nelitahtisen kipittelylaukkansa kunnolliseen. Nyt kuitenkin onnistuin erinomaisesti ja jopa jouduin vähän hillitsemään sitä kun ruvettiin hyppäämään. Mervi sanoi, että nyt kun olen saanut Ripan liikkumaan, mun pitäisi olla itse rauhassa ja antaa Ripan tehdä työnsä. Oli niin huippufiilis, kun tunsin, että Ripa innostui ja imi esteille. Se on niin ihana ja hyppää niin kivasti ja kiltisti. Laukanvaihtoja sillä on vaikea harjoitella, kun se tekee ne niin automaattisesti. Tämän tunnin jälkeen oli hyvä fiilis. :)

Koulutunnille sain Bassen, jolla yleensä olen hypännyt. Mentiin nelikaarista kiemurauraa, lopulta niin, että kaksi kaarta laukattiin ja kaksi ravattiin, keskikohdissa piti vaihtaa askellajia. Ravissa Bassen kanssa meni ihan hyvin, mutta laukka koulutunnillakin oli liian hieman liian pitkää. Pääasiassa tunti sujui kuitenkin melko mallikkaasti, Basse on niin perushelppo ja tottelevainen, mutta ei oikein innostu hommastaan, jota sekin tekee niin paljon.

Vk 40
Tällä viikolla sain sitten estetunnille jälleen Ripan, jonka kanssa keskityin taas verkkaan. Alussa se aina tuntuu vähän vaikealta, mutta pitää vaan yrittää, niin kyllä se siitä. Tuntui vähän, että aina kun oltiin lähdössä hyppytehtävälle, Ripa kimpaantui ja yritti pistää vastaan. Pukkeja nähtiin ja kerran se yritti potkaista vierustoveriaankin. Mutta kun ensimmäinen este oli ylitetty Ripa tuntui aina muistavan, että jee, tämähän olikin kivaa ja sitten se otti ihan uuden vaihteen päälle. Nyt tehtiin eri pituisilla väleillä rataa jossa oli aika iso okseri ja vesimattoeste. Pari kertaa ei ihan saatu välejä oikein juuri siitä syystä, että Ripa oli alussa vähän jähmeä, mutta sen kanssa pitää muistaa mennä ajoissa laukkaamaan ympyrälle, että saa siihen vauhtia. Lopuksi meni taas oikein mainiosti. Tallissahan Ripa on aika mahdoton, mutta on se vaan niin suloinen kumminkin. Kisaviikolla ei ollutkaan tasaista tuntia. Täytyy toivoa, että tämä hyvien estetuntien sarja jatkuu.

Vk 37 Revanssi Sidillä

Välittömästi klo 16, kun hevoslistat tuli Faceen, ja näin, että mulla on Sid, alkoi jännittämään. Viimeksihän päädyin Sidillä päin tolppaa juuri ennen kesätaukoa. Mulla oli kokeilussa taas uusi turvaliivi ja Sid tuntui alusta asti jälleen tosi etupainoiselta etenkin laukassa. Ravissa verkka menikin vielä ihan ok, mutta laukka oli vaikeaa. Mervi kommentoi, että jos hevonen nyt vetäisi jarrut pohjaan, mahtaisinko pysyä selässä... En jotenkin itse edes tajunnut, miten nojasin liikaa eteenpäin. Laukassa otetut pari kavalettia meni ihan jees ja jännitys vähän väheni.

Ensimmäisenä tehtävänä meidän piti tehdä koko rata leikkaa, ja jatkaa koko kierros vastalaukassa sen jälkeen. Siitähän ei sitten tullut yhtään mitään. Mervi oli sitä mieltä, että vika oli täysin mussa ja siinä, että heilahdin juuri väärällä hetkellä väärään suuntaan. Vaikka kuinka yritin, Sid vaihtoi laukan aina kaarteessa, ei väliä kuinka loivaa kaarretta yritin tai kuinka paljon keskityin tasaiseen istuntaan. Ihan tuli sellainen fiilis taas, että ei tässä olla otettu kuin takapakkia istunnan ja hevoseen vaikuttamisen kanssa...

Onneksi itse hyppytehtävä meni vähän paremmin. Hypättiin neljän esteen sarjaa toisella pitkällä sivulla, mutta ei kuitenkaan seinässä. Ensimmäinen ajatus mulla olikin, että tällä kertaa pidän ohjat kädessä ja pohkeet kiinni hevosessa, jotta se ei mene ohi. Silti Mervin piti ohjeistaa mua ulkoapujen käytössä. Uskomatonta, että vaikka päässäni ajattelen tätä, toteutus ontuu! Jotenkin se järki häviää päästä sillä hetkellä kun lähtee kohti esteitä... Jatkan sen harjoittelua, että järki säilyisi päässä myös radalla. Lisäksi mulla oli hieman vaikeuksia ymmärtää, että vaikka saan hyvän laukan tehtyä ennen kuin lähden tehtävälle, en voi tulla neljän esteen sarjalle kovin pitkää laukkaa enkä kovin kovaa, muuten emme mahdu esteille. Onneksi Sid korjasi nämä virheet aika hyvin itsekin ja mäkin ehkä parin kerran jälkeen opin ottamaan vähän takaisin.

Lopussa yksi esteistä oli jo melkein 90 senttinen, ja silti pysyin kyydissä. Ei siinä ollut mitään ihmeempää, kun oli monta estettä peräkkäin niin ei tarvinnut kuin pysyä itse asennossa, pitää ohjat kädessä ja myödätä vähän. Kauheen korkealta se vaikutti, kun tunnin jälkeen seisoin sen vieressä. Loppujen lopuksi siis ihan hyvä tunti, mutta silti paaaaljon jäi parantamisen varaa. En oikein tohon Sidiin oo päässy sisälle. Etenkin sen laukkaan en pääse kunnolla mukaan ja tuntuu, että mennään vähän vastavirtaan sen kanssa.

Vk 36 Basse ja Leo

Syyskuu alkoi maanantain estetunnilla, jolle sain Bassen. Olin tyytyväinen jo ennen tuntia ja ihan hyvin menikin. Mies oli kuvaamassa, mutta hirveästi kivoja kuvia ei kyllä tullut... Mutta sain kuitenkin tällä kertaa hyppäämisestäni videota, jossa en pudonnut :)

Kokeilin myytävänä olevaa turvaliiviä, joka oli mulle liian pitkä selästä ja osui ikävästi satulaan. Onneksi se ei sitten kovin paljon häirinnyt hypätessä, mutta en voi ostaa sitä kuitenkaan. Nyt pitäisi löytää jostain turvaliivi, kun sain vanhan liivin myytyä.

Basse tuntui hyvältä verkassa, sain mielestäni laukkaan hyvän rytmin. Ehkä se vähän pitkäksi jäi kuitenkin, sillä kun ruvettiin hyppäämään, vauhti kiihtyi ja laukanvaihdot eivät ihan sujuneet. Sain kuitenkin muutaman kerran hyvän laukanvaihdon ja tuntuma oli muutenkin sellainen, että jännitti vähän vähemmän ja pystyin mielestäni paremmin keskittymään toimintaan ennen estettä ja sen päällä. Vaihdoissa on kuitenkin vielä paljon tekemistä. Tällä kertaa meillä oli aika pitkiä lähestymisiä ja Basse ei oikein halunnut odottaa vaan vähän ryntäsi esteille. Sain sitä kuitenkin lopputunnista paremmin odottamaan ja siitä Mervi kehuikin. Kaiken kaikkiaan melko hyvä estetunti, joita kyllä tarvitsisin samanlaisia lisää, että vähän itseluottamus kasvaisi hypätessä. Tässä me mennään:

Basse ja Johanna vauhdissa

Tiistaina sain tasaiselle Leon, jolla en olekaan mennyt pitkään aikaan. Jokainen tunti sen kanssa on ollut mulle melko vaikea, mutta tämä oli kyllä omaa luokkaansa. Koko tunti koottiin hevosta käynnissä, ravissa ja laukassa. Leon kanssa se oli yhtä tuskaa. Ei päästy ollenkaan samalle aaltopituudelle, Leo testasi mua alusta asti ja ilmeisesti en ollut tarpeeksi päättäväinen, sillä se jatkoi ohjasta vetämistä, kiemurtelua, pään heittämistä ja muuta tottelemattomuutta koko tunnin. Kirsikin totesi, että Leo on erikoinen hevonen, kun se on vähän hidas, mutta ei sitten kuitenkaan kuuntele pidätettä. Mulla meinasi ihan mennä hermo. Taistelin niin paljon kuin pystyin, mutta en oikein onnistunut kuitenkaan. Seuraavaa Leo-kertaa ajatellen voisi sanoa, että alusta asti pitää näyttää sille kaapin paikka ja yrittää pysyä selässä kun näyttää sille raippaa. Sen jälkeen pitää ottaa verkassa hirveästi siirtymisiä, jotta saisi sen kuuntelemaan pidätteitä.

Vk 35 - Marco ja Jere

Ma 25.8. Sain estetunnille Marcon, jolla menin ekan estetunnin Mervin ryhmässä. Samaa rataa mentiin tälläkin kertaa, mutta oli ehkä vielä vähän jännempää... Alkuverkka meni kohtuullisesti ja rauhallisesti, laukan kanssa oli vähän vaikeuksia. Ensimmäiset hypyt menivät ympyrällä ihan hyvin, mutta siinäkin Marco jo vähän kuumeni.

Sitten ruvettiin hyppäämään okseri, pysty linjaa, jonka jälkeen tuli kavaletti ja pysty toiseen suuntaan. Marco oli sitä mieltä, että oltiin hyvinkin kunnianhimoisella esteradalla, selässä vaan oli joku kokematon jauhosäkki, josta ei tiennyt mitä se tekee ja haluaa. Niinpä se päätti hypätä ensimmäisen okserin hurjan kaukaa valtavalla hypyllä, jonka jälkeen otettiin hirmukiito seuraavaa pystyä päin ja se vauhdilla yli ettei liikaa pelota. No ratsastaja meinasi jalkautua (tai voisi sanoa kaulautua) okserin jälkeen ja ei ollenkaan ajatellut hypätä seuraavaa pystyä. Ratsastaja ei oikein kuitenkaan Marcolle mitään voinut vaan yli mentiin. kuin ihmeen kaupalla pysyin kuin pysyinkin selässä. Vähän nyyhkytin siinä Merville, että jännittää ja liian lujaa menee, mutta mentiin sitten uudelleen saman tien koko homma. Vähän paremmin meni. Muu porukka totesi, että hyvin tsempattu, joten mahtoi taas näyttää mielenkiintoiselta... Mervin neuvo laskea laukan tahtia kolmeen mielessä auttoi mua keräämään itseni ekan kerran jälkeen. Pitää kyllä varmasti täysin paikkaansa, kun Suomen ratsastusmaajoukkueen psykologi sanoi jossain jutussa ratsastuksen olevan kaikista olympialajeista psyykkisesti haastavin. Täytyy keskittyä ensi viikollakin noudattamaan tätä Mervin neuvoa niin en ehkä sählää niin paljon selässä ennen estettä. Tehtävä ei mennyt merkittävästi paremmin toisellakaan yrittämällä, tällä kertaa vaistomaisesti vetäisin oikeasta ohjasta ennen okseria ja Marco pysähtyi. Taas piti yrittää vaan keskittyä rentoon käteen niin kyllähän se sitten hyppäsi.

Marcon kanssa pitäisi pysyä todella rauhallisena ja päättäväisenä. Lisäksi ei missään nimessä saa ennakoida sen hyppyä, kun sitä ei oikein tiedä milloin se hyppää... Ja tasapainon on syytä olla kunnossa.

Ti 26.8. Olin aivan hajalla maanantain tunnin jälkeen, joka paikkaan sattui. Lisäksi sormista oli lähtenyt nahka, yritin teipata laatareilla, mutta eihän ne mitään auttaneet. Sain Jeren, joka ei ollut ollenkaan niin hidas kuin minä ja Kata muistettiin. Alusta asti se jolkotteli hyvässä tahdissa ja vähän turhankin kiireisesti. Mentiin aluksi hurjassa metelissä avotaivutusta. Maneesin katto jylisi niin että luulin sen jo hajoavan, kun ulkona satoi kaatamalla. Jo viime viikolla jouduttiin kaksi ryhmää samaan aikaan maneesiin kun taivas on revennyt tasaiseen tahtiin eikä kenttä ehdi kuivua. Avo meni oikein mainiosti sekä käynnissä että ravissa, vaikka ohjista en oikein saanutkaan kunnolla otetta kun sormiin sattui niin paljon.

Sitten mentiin taas samaa vastalaukkatehtävää, jota ollaan tehty joskus ennenkin. Puolirata leikkaa, suoristus ja suoraan käyntiin ennen kulmaa. Jere kuumeni aivan liikaa, jo verkassa laukka oli outoa, tuntui, että ehkä sitä häiritsi mun kannukset. Se tuli vastalaukkaan liian kovaa, en pystynyt pitämään sitä mun auenneilla sormillani eikä tehtävästä oikein tullut mitään. Se rupesi myös ennakoimaan liikaa. Lopussa sain sen pari kertaa menemään ihan kohtuullisesti, mutta en ollut ihan tyytyväinen.

Olipas kerta kaikkiaan rankat kaksi tuntia tällä viikolla. Ensi viikolla hieman helpotusta kiitos!

Vk 34, Neco

Tällä viikolla oli vain maanantaina estetunti. Sain taas Necon, jolla menin tasaisella tiistaina. Tämä olikin hyvä juttu, oli vähän tuntumaa. Olin ajatellut, että kerrankin olen ajoissa tallilla laittamassa heppaa, mutta ulkona oli kaatosade ja liikenne aivan sekaisin. Kulutin yli 45 min matkaan Larusta Graniin, käsittämätöntä... Siinä vaiheessa kun päästiin Necon kanssa maneesiin olin niin aivan hiessä, stressaantunut ja läpimärkä. Necolla oli varmaan ihan sama fiilis...

Maneesissa meitä oli kaksi ryhmää kaatosateen vuoksi, kenttä oli käyttökelvoton. Ahdasta siis oli. Mervi oli kuitenkin taas tehnyt fiksut tehtävät, jotka mahtui ihan hyvin tekemään puolellakin maneesilla. Lopullinen kuvio oli seuraavanlainen: ensin pysty, sitten keskihalkaisijalla innarit, joiden jälkeen toiseen suuntaan okseri. Verkassa oli taas tekemistä, että sain Necoon vähän vauhtia. Erityisesti laukannostot olivat vaikeita. Sain kuitenkin kohtuullisen hyvän tuntuman, joka vielä parani kun päästiin hyppäämään. Saatiin hyvä rytmi ja näin itsekin nyt vähän paremmin hyppypaikat ja askeleet, kun kiinnitin siihen enemmän huomiota. Mun ongelma ei niinkään ole katse, joka tuntuu olevan monelle muulle vaikeaa. Mä katson aina ajoissa seuraavaa estettä, jo ennen hyppyä. Ehkä jopa liian ajoissa. Mervi painotti, että heti kun näkee askeleet, niin katse seuraavalle. Siihen yritin kiinnittää huomiota. Mulle se ei sanonut katseesta mitään, mutta muilta oppii. Sen takia tuntui, että ennakoin hyppyjä vähän vähemmän.

Laukanvaihdot eivät multa vielä oikein kunnolla suju, en oo oikeastaan koskaan niitä kunnolla harjoitellut, mutta Peikillä selvästi oletetaan, että tämän tasoisessa ne sujuvat kuin vettä vaan :) Onneksi Peikin hepat vaihtavat laukkaa melkein itsestään aika moni. Ainoa mikä meidän piti Necon kanssa ottaa uudelleen oli viimeinen iiiso okseri (mun mielestä, tuskin Necon), jonka jälkeen Neco laskeutui oikeaan laukkaan, mutta vaihtoi parin askeleen jälkeen väärään. Vikalla kerralla hyppy meni hienosti: käsi eteen, johda vasemmalle, katse vasemmalle. Vasen laukka tuli, mutta vaihtui kuitenkin kulmassa oikeaksi. Eli ihan ei saatu täydellisesti menemään tehtävää, mutta Mervi sanoi, että hyppy oli niin hyvä, ettei kannata enää hinkata laukan kanssa.

Oon tykännyt Mervin tunneista tosi paljon. Aina kun joku ei mene kunnolla, pitää tulla saman tien uudelleen. Neuvoja tulee koko ajan, Mervi on rauhallinen ja kannustava. Meillä on myös kiva ryhmä :) Toivottavasti kausi jatkuu yhtä hyvin ja saadaan olla ulkona vielä pitkään.

Voittajafiilis

5.8. Ensimmäinen Kirsin koulutunti kesätauon jälkeen. Ja sain uuden hevosen, Wybon. Olen nähnyt ainoastaan Wybon potkimista ja pukittelua muiden tunneilla, joten en ollut hirveän luottavainen tunnin menestykseen. Kirsi sanoi, että pitää välttää yhtään puristamasta Wyboa pohkeella, muuten se potkii. Ja lisäksi sitä saa komentaa ihan kunnolla. Pysyin selässä eikä Wybon potkiminen hirveästi häirinnyt, vaikka eihän se ihan luotettavalta tuntunut. Sitä oli vaikea saada suoraksi ja laukka oli paikallaan leijuvaa ja keinuvaa. Sain kuitenkin hieman parannettua hepan suoruutta ja muistin jo lopputunnista olla puristamatta sitä. Laukkaan jäi vielä työstettävää, olisi pitänyt ehkä raipalla sitä vähän komentaa ja käskeä enemmän eteen verkassa, mutta hyvä, että jää ensi kerraksi kehitettävää.

11.8. Mervin estetunti Ripalla. Ripasta muistan, että kun olen sillä yrittänyt viimeksi hypätä, heppa ei liikkunut mihinkään ja oli niin tahmea kuin olla ja voi, mutta hyppäsi kuitenkin kaiken yli. Satsasin siis verkassa siihen, että saisin Ripan liikkumaan oma-aloitteisesti eteenpäin. Onnistuin siinä kohtalaisesti, vaikka välillä tulikin takapakkia ja aika raskasta oli. Kuitenkin kun alettiin hyppäämään, Ripa vähän heräsi. Meillä meni eka tehtävä jo tosi hyvin. Siinä laukattiin keskiympyrällä ja hypättiin ensi kaksi, sitten neljä kavalettia. Avainsana oli katse. Heti kun se herpaantui, hevonenkaan ei kääntynyt niin hyvin. Mä onnistuin hyvin ja saatiin oikein hyvä tahti Ripan kanssa. Sen jälkeen tehtiin laukanvaihto puoliympyrällä ja hypättiin pitkällä sivulla kaksi pystyä, joiden välissä oli kavaletti. Eka väli viisi askelta ja tokaan piti saada neljä. Se ei meille sitten ollutkaan helppoa. Ripa kielsi kahteen kertaan, kun yritin neljällä askeleella päästä tokan välin. Siinä sitten taas roikuin sen kaulalla ja juuri ja juuri pääsin ylös. Yritin sanoa Merville, etten uskalla mennä enää kovempaa, johon vastaus oli, että ei pidäkään mennä kovempaa vaan pidempiä askelia. Kuitenkin ohje kaarteessa oli, että ota vähän lisää kierroksia! Päästiin kuin päästiinkin viimeisellä kerralla yli neljällä askeleella, vähän meni vinoon, mutta pysyin selässä ja voitin itseni. Jee!

12.8. Tasainen tunti Necolla. Tällä tunnilla palattiin perusasioihin, taivutettiin keskiympyrällä pienentämällä ympyrää, tehtiin pohkeenväistöjä ja yritettiin laukata suoraan. Ympyrä leikkaa oli vaikea tie koko ryhmälle. Neco oli onneksi superkiva, sain siihen heti verkassa hyvin virtaa ja se liikkui kauniisti ja teki hyvin töitä koko tunnin. Kirsikin tuntui olevan kohtuullisen tyytyväinen, mutta pääasia, että itse olin. Neco ei tyypilliseen tapaansa edes tuijotellut mitään vaan keskittyi kerrankin asiaan. 

Toinen viikko tunteja takana ja voittajafiilis! Toivottavasti sama jatkuu.

Uusi kausi uudet tunnit

Tänään (4.8.) alkoi uudet tunnit, uudessa esteryhmässä. Vaihdoin, kun Petra lopetti meidän opettajana keskiviikon ryhmässä, tiesin, että Mervi on kiva ja klo 18 alkava tunti on parempi. Uusi ryhmä vaikutti kivalta. Muutama junnu ja muutama sennu. Sain Marcon, jolla olen mennyt näköjään kerran aiemmin, mutta en esteitä. Vähän taas jännitti, että mitähän tästä tulee. Mervi kuitenkin vakuutti, että Marco on tosi varma hyppääjä ja menee alkeisestetunneillakin.

Verkassa yritin taas lähinnä muistella, miltä siellä selässä tuntuu ja selviytyä yli 30 asteen helteessä. Marco tuntui kivalta, mutta sen taivuttaminen oli haastavaa jälleen. Laukka tuntui olevan vähän liian levällään, mutta parani. Tehtävä oli kohtuullisen helppo, suoralla ristikko, johon lähestyminen ravissa, sen jälkeen kavaletti ja okseri. Sitten piti voltilla vielä ylittää kaksi kavalettia ja lopuksi lävistäjällä lankku ja toinen lankku päädyssä kaarevalla tiellä. Alku meni aika hyvin meillä, mutta kun lankut otettiin mukaan, Marco kiihdytti juuri ennen estettä ja teki muutaman valtavan hypyn, joihin en yhtään päässyt mukaan. Siinä oli taas lento aika lähellä... En jotenkin saanut laukkaa rytmikkääksi enkä askeleita sopimaan niin, että hyppy olisi ollut sujuva. Vääriä laukkojakin tuli muutaman esteen jälkeen. Marco kuumeni melko lailla ja jolkotti kovaa vielä loppuravissakin. Pääasia kuitenkin, että pysyin selässä ja tunti meni kuitenkin ihan kohtalaisesti.

Tästä se taas lähtee, huomenna sitten koulutunti tutussa ryhmässä.

Laukkaa laukkaa

Viikon 23 ratsastukset sujuivat vaihtevasti. Keskiviikkona olin jo lopettamassa koko esteratsastuksen, tänään on taas voitokas fiilis! Tällaista tämä on, yhtä vuoristorataa.

Ti 3.6, Kirsin koulu: Sain Laikan ja olin iloinen - ainakin hevonen liikkuu eteenpäin vaihteeksi ihan itse. Verkka sujui mielestäni ihan kivasti, mutta sitten ruvettiin tekemään siirtymisiä toisella pitkällä sivulla ja toisella piti mennä suoraan, mutta asettaa sisään päin. Ei ollut helppoa ei. Laika heitteli takapäätään vasemmalta oikealle ja oli ihan kiemuralla. Mä en osannut ratsastaa sitä tarpeeksi kevyellä kädellä, oli Kirsin analyysi. Joka varmaan oli ihan oikea. Laika tarvitsisi enemmän jalkaa ja todella rennon käden, jotta sen saisi hyvin tuntumalle. Ei onnistunut. Toinen tehtävä oli vastalaukkaharjoitus, lävistäjä ja kulman yli vastalaukkaa ja lyhyen sivun lopussa suoralla hevosella raviin. Ainakin kolme kertaa ratsastin Kirsin mielestä epätarkasti ja siirtyminen tuli liian aikaisin. Oli täysi työ myös pitää Laika vastalaukassa, koko ajan tuntui, että nyt se vaihtaa. Mutta lopuksi onnistuttiin Laikan kanssa suorittamaan tehtävä Kirsinkin hyväksymällä tavalla.

Ke 4.6, Petran este: Heti rupesi jännittämään, kun näin, että nyt on uusi tuttavuus tiedossa, Chyla. Kun pääsin tallille, mulle vakuutettiin, että Chyla on tosi hieno, erityisesti esteillä. Liikkuu eteenpäin, mutta ei riehu. Hyvillä mielin siis hyppäsin selkään, vaikka polle näytti nukahtavan pystyyn ennen tuntia. Verkassa homma lähti menemään alusta asti ns. reisille, kun Chyla päätti, ettei jaksa tänään tehdä mitään. Minä siihen vastasin läpsimällä sitä Petran käskystä raipalla takapuoleen ja potkimalla kylkiin, kummallaan ei ollut kuitenkaan merkittävää vaikutusta. Kun sitten ruvettiin hyppäämään niin oli selvää, että eihän se nyt yli tule menemään tuolla tarmolla mistään. Pari laiskan pulskeaa hyppyä taidettiin saada aikaiseksi Petran karjuessa raippaa ja etenemistä, kunnes Chyla kyllästyi ja veti hanat kiinni jonkun pystyn edessä. Siitä ope sitten kyllästyi mun touhuihin, marssi meidän viereen esteen eteen ja antoi raipan puhua. Samalla kerrottiin koko ryhmälle, että turha pieni läpsiminen raipalla takapuoleen on aivan turhaa, raippaa pitää käyttää heti kun hevonen ei ensimmäisen kerran kuuntele pohjetta, kunnolla ja ihan pohkeen taakse. Jos olisin katsonut tuntia sivusta, olisin pitänyt hommaa varsin koomisena, mutta kun satuin itse olemaan pomoksi ryhtyneen pollen selässä opettajan läksytettävänä koko ryhmän edessä, ei hymy tosiaan ollut herkässä. Episodin jälkeen Chyla edes hieman heräsi, mutta helpoksi homma ei muuttunut missään vaiheessa. Melko epätoivoinen fiilis oli taas tämän tunnin jälkeen...

La 7.6, Mervin este, rästi: Hyppäsin tänään vanhan tuttuni Retun selkään. Viimeksi kun Retulla hyppäsin, minä hyppäsin, Retu ei. Lopputuloshan oli mikä oli. Samat vaikeudet siis jatkuivat. Nyt päätin pysyä selässä ja sovelsin Petran oppeja keskiviikolta verkassa. Yritin tehdä paljon tempon muutoksia ja heti kun Retu ei jalkaa kuunnellut, tuli raippaa, tällä kertaa yritin osua siihen pohkeen taakse. Saimmekin hyvän rytmin päälle heti verkassa. Mervi oli rakentanut kohtuullisen helpon radan, mutta esteissä oli jännää sateenkaarta, porttia ja lankkua, joiden arvelin koituvan meidän kohtaloksi. Retu kun on tavannut jänistää kaikkea muuta kuin normi-pystyä. Mutta, kaikki alkoi sujumaan hyvin, vaikka Retu selvästi hieman epäröi, sain sen lähestymään esteitä hyvässä laukassa, maltoin kerrankin odottaa hyppyä ja ratsastaa viimeiseen askeleeseen asti. Käsi olisi pitänyt pitää vähän enemmän edessä ja pari kertaa piti ottaa uusiksi okseria, kun en antanut tarpeeksi Retulle tilaa hypätä. Kun hypättiin lopuksi koko rata niin ensimmäinen tehtävä oli kavaletti, 2 askelta ja pysty, jonka alla oli iso punavalkoinen lankku. Siitä sitten ei mentykään yli vaan ohi kaksi kertaa ennen kuin  päästiin yhteisymmärrykseen. Loppurata meni hyvin. Olin iloinen ja ylpeä Retusta ja itsestäni. Retu on ihana, mutta ei todellakaan mikään automaatti, heti jos herpaantuu, voi hypätä esteiden yli ihan yksinään.

Tässä rata suunnilleen:

Uusi alku pienten vastoinkäymisten jälkeen

Hiljaisuus heppapäiväkirjoissa on ollut pitkä, mutta nyt ajattelin sen verran ryhdistäytyä, että saan listattua edes hepat, kellä olen mennyt viime aikoina. Hiljaisuus johtui osaksi kiireistä ja osaksi muutaman viikon pakotetusta ratsastustauosta huhtikuussa.

Ensin tulin Retun selästä normaalilla Petran estetunnilla alas, kun Retu taas päätti pysähtyä esteen eteen. Mun tasapaino petti ja tulin kuperkeikalla kaulan yli esteen eteen. Mitään ei sattunut, mitä nyt vähän ihmettelin, että mitä tapahtui.

No sitten olin rästillä huhtikuisena sunnuntaina ja menin Daisyllä, jolla oli haccamoret käytössä edelleen. Se painoi alusta asti todella paljon kädelle, en millään saanut sitä kevenemään. Opettajana oli mulla ekaa kertaa Anu, josta en ollut kuullut hirveän hyvää palautetta. Kaikki meni hyvin kunnes verkan lopussa kuului selvä ’naps’, kun Daisyn suitset menivät poikki ja jäivät roikkumaan Daisyn päälle kevyesti. Ohjat heiluivat valtoimenaan molemmilla sivuilla. Daisy sai saman tien kohtauksen ja lähti kiitolaukkaan. Tällä kertaa mulla oli vähän paremmin tasapaino hallussa kun en heti pudonnut kyydistä vaan jatkoin Daisyn kyydissä kiitolaukkaa. Daisy viiletti ympäri kenttää täysiä ja teki äkkikäännöksiä, kun piti väistää kavereita. Mä roikuin henkeni edestä Daisyn harjassa ja ehdin miettiä moneen kertaan, että miten täältä pääsisi alas ja että hyvin tämä ei pääty. Anu yritti ohjeistaa ja rauhoittaa mua, mutta hidastamaan se ei Daisya saanut, eihän se eteenkään voinut mennä. Sain sitten käännytteä hepan hieman kentän keskellä olevaa estettä päin ja vähän aikaa jo luulin, että se hidastaa. Sitten se ottikin uuden spurtin ja jonka seurauksena maistoin hiekkaa.

Eipä ole ennen hevosen selässä pelottanut, mutta nyt pelotti, koska rodeo show kesti niin kauan. Olin aika paniikissa, mutta muuten kunnossa ja pääsin sitten selkäänkin takaisin, kun Daisylle tuotiin uudet suitset. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, että kylkeen ja sormeen sattui, enkä pystynyt ravaamaan. Käyskentelin lopputunnin Daisyn kanssa ja menin illalla päivystykseen.

Kylkiluuhun tuli pienen pieni hiusmurtuma, joka vieläkin muistuttaa itsestään, samoin yksi sormi otti hittiä ja on outo edelleen. Todella ärsyttävä tapaus.

Onneksi olen pysynyt selässä tuon episodin jälkeen jo aika monta tuntia, nyt olen pitänyt turvaliiviä joka tunnilla. Tuollakin koulutunnilla turvaliivin käyttö olisi varmaan sen mun kylkiluun pelastanut.

Tässä viime tuntien ratsut alkaen viimeisestä.

28.5. Ripa, este

25.5. Jere, rästi, koulu

21.5. Leo, este

20.5. Laika, koulu

17.5. Neco, rästi, este

14.5. Basse, este

13.5. Mimmi, koulu

7.5. Laika, este

tauko

Daisy

Retu

Näin niin kuin pääasiallisestihan nuo tunnit tässä toukokuussa eivät ole menneet hirveän hyvin. Esteratsastus tuntuu edelleen olevan mulle outo laji ja jännitän selvästi pidemmällä radalla liikaa, jotta voisin keskittyä kunnolla olennaiseen, eli ratsastamiseen joka esteen välissä. 

Hepatkin on olleet mulle vähän vaikeita. Jereä, Leoa, Necoa ja Ripaa oli kaikkia hirveän vaikea saada etenemään minnekään. Mimmi ja Laika taas ovat sellaisia tykkejä, että niitä on vaikea saada rauhoittumaan. Eli tästä voimme päätellä, että mun taidot eivät ole kummoiset, kun tarvitsen juuri sopivan automaatti-hevosen, että tunti menisi kohtalaisesti... 

Mutta ei pidä vaipua epätoivoon. Vaikka kausi lähenee loppuaan, vielä on tunteja jäljellä ja syksyn tunnit on jo varattu. Uskon, että pikkuhiljaa jännityskin esteillä vähenee, kun saan lisää itseluottamusta ja onnistumisia. Eteenpäin vaan on mentävä pienin askelin. Tapaturmat voisivat kyllä jäädä vähemmälle, näillä murtumilla ei itseluottamus ainakaan parane...

Vk 11

Tiistaina sain Daisyn Kirsin tasaiselle tunnille. Enpäs ole ihan varma, oonko itse asiassa mennyt sillä ennen ollenkaan. Ei ainakaan blogista löytynyt. Nyt sille oli vielä laitettu hackamore-kuolain, jolla oli mielenkiintoista ratsastaa. Mentiin oikeastaan koko tunti avotaivutusta kaikissa askellajeissa. Kirsi sanoi, että pitää olla kevyt tuntuma, ja yhdellä ohjalla ei voi oikeastaan tehdä mitään vaan voi vain pidättää ja tehdä peräänanto kahdella ohjalla yhtä aikaa ja kääntää jaloilla. Sehän piti paikkaansa. Kevyt tuntuma oli alusta saakka vaikea saada, sillä Daisy painoi todella paljon kädelle ja veti päätä alas. En osannut saada sillä kevyttä tuntumaa oikein millään.

Vauhtiakin riitti, mutta kun ruvettiin avoa tekemään Daisy vähän rauhoittui ja vähitellen alkoi sujumaan. Jalat huusi hoosiannaa, sillä aika paljon piti jalalla työskennellä, ennen kuin neidin sai taipumaan avoon kunnolla ilman ohjaa. Keskityin siihen, että käsi pysyisi rentona, kuten Kirsi opetti ja ravissa avo menikin tosi kivasti. Laukassa olikin sitten vaikeampaa, kun Daisyllä riitti virtaa eikä pidätteet meinanneet mennä läpi. Muutenkin kun sen laukka on musta vähän epätasaista ja se menee pää tosi alhaalla, oli hirveän vaikea saada tasapainoinen tuntuma. Siihen kun sitten muutaman kierroksen ajan pyrki niin pari kertaa meni avo laukassakin ihan jees. Että sellaista tänään. Heti piti mennä lukemaan vähän enemmän myös hackamoresta ja sillä ratsastamisesta.

Keskiviikkona oli vuorossa estetunti. Sain Bassen, joka onkin mulle ihan uusi tuttavuus. Kyselin toimintaohjeita ja Petra sanoi, että Basse voi helposti jäädä vähän löysäksi ja pitkäksi. Tein sitten paljon siirtymisiä ja Basse tuntui helpolta ja kivalta ratsastaa. Sillä oli sellaista mukavaa eteenpäin pyrkimystä. Ruvettiin hyppäämään ensin pystyä lävistäjällä ja siitä sitten jatkettiin toiselle lävistäjälle, jossa oli kolme estettä, joiden väleissä oli 5 askelta ja kaarevat tiet. Sen jälkeen piti vielä hypätä eka pysty uudelleen. Basse meni aluksi hyvin, mutta kun hypättiin koko tehtävä ekan kerran alusta loppuun, se jäi vähän löysäksi ja tuli yksi hyvin erikoinen hyppy vikalle pystylle, joka sitten muutettiin vielä okseriksikin. Mutta kun taas vähän tsemppasin tokalle kierrokselle, niin meni jo paremmin. Summa summarum, oli taas hyvä tunti, tykkäsin Bassesta ja hypättiin paljon. 

Vk 9 ja 10

Kolme hyvää tuntia raportoimatta. Kevätaurinkokin alkaa paistaa ja näin tallin aivan uudessa valossa viime lauantain rästillä.

Pari viikkoa sitten menin tasaisen tunnin Delmalla. Se on tullut lomilta takaisin, ihanaa J Se on kyllä niin sympaattinen, kiltti ja yritteliäs. Tehtiin lyhennyksiä. Muuton takia tunnin kulku on ehtinyt autuaasti unohtua, mutta hyvin meni ainakin Kirsin mielestä. Itse olin vähän kriittisempi. Luulen, että tehtävä oli Delmalle vähän liian pitkä, sillä se protestoi tunnin loppupuolella ennen kuin vaihdettiin tehtävää. Lyhennykset teki hyvin, mutta kiirehti vähän ja jäi ennakoimaan laukkaa lyhennysten jälkeen. Delmaa saa kyllä ratsastaa ihan reippaasti, ei voi jäädä matkustamaan, mutta se palkitsee työstä.

Viime viikolla oli sitten kaksi estetuntia. Ensimmäinen oli Petran normitunti Necolla. Hypättiin kahta pystyä, joissa oli n. 8 askeleen väli. Yritin saada Necoon vauhtia jo verkassa, mutta silti laukka meinasi hyytyä ennen ekaa estettä ja esteiden välissä niin että meillä oli tekemistä tuossa 8 askeleessa. Sitten jatkettiin kuuden esteen rataa, jossa oli lopussa jännittävän näköinen punainen muuri-okseri. Jännitin varmaan itse enemmän kuin Neco, se meni ihan hyvin. Vielä olisi voinut saada Necon nopeammin reagoimaan pohkeeseen, mutta aika hyvin meni.

Sitten olin toissapäivänä eli lauantaina aamulla Kirsin estetunnilla rästillä.  Sain Retun, jonka kanssa esteillä ei viimeksi mennyt ihan putkeen. Nyt kuitenkin yritin ratsastaa jalalla enemmän, jotta saisin jotain tuntumaa ja esteillä yritin pitää pohkeen kiinni viimeiseen askeleeseen asti. Ja johan alkoi toimia. Koko tunnin riitti pientä viilattavaa, mutta silti oli voittajafiilis ekan esteen ylityksestä lähtien!

Hypättiin rataa, jossa oli ensin kavaletti ja pysty, välissä kaksi askelta, vinosti lävistäjällä. Tässä kohtaa meni pari kertaa, ennen kuin sain Retun kaulan suoraksi. Kirsin mukaan jotenkin käärin ohjia liian lyhyeksi ja vielä eri pituiseksi. Kun se onnistui, edelleen pidätin seuraavassa mutkassa, jonka jälkeen toisella lävistäjällä piti hypätä pysty. Se taas johti siihen, etten päässyt viimeiselle muuriesteelle viidellä askeleella. Loppujen lopuksi sekin onnistui, ja Kirsi totesi, että pitää vaan uskaltaa tehdä muutoksia, niin sitten homma sujuu. Esteet olivat jo varmaan lähes 80 senttisiä, sillä hypyt tuntuivat tosi isoilta. Viimeistä oudon näköistä muuria Retu selvästi epäröi enemmän kuin muita, siitä johtui varmaan myös se, että suoraa tietä oli vaikeampi saada. Olin kuitenkin tosi iloinen, että sain sen kuitenkin hyppäämään kaikki esteet eikä viime kerrasta tuttua hidastelua esteen edessä enää näkynyt. Hurraa!

Suunnilleen tällaista tehtävää hypättiin: